Kuinka kauan ihmisiltä ja etenkin hallitukseltamme kestää tajuta, että tässä ei ole kyse koronaviruksesta vaan ylisuureksi paisuneesta velkataloudesta. Koronavirus on vain se pieni neula, joka puhkaisi 12 vuotta kestäneen elvytyskierteen, jona aikana taloutta on paisutettu jopa negatiivisilla koroilla. Mikään talous ei kestä loputonta elvytystä ja puheet 5 miljardin tukipaketista on kuin sammuttaisi tulipaloa bensalla.

Miksi elvytyksestä ei ole apua? Siksi, että se on lainaa joka on maksettava. Jotta sillä olisi merkitystä yritystoiminnalle, yrityksellä pitäisi olla toimintaa, mutta kun tilaukset loppuvat, niin yritysten tulot loppuvat ja silloin kustannukset olisi nopeasti saatava alas. Siksi ainoa järkevä ratkaisu olisi siirtyä poikkeustilanteen ajaksi täysin joustavaan työsuhteeseen, jossa työsuhde olisi riippuvaista yrityksen toiminnasta. Jos ei ole toimintaa ei ole töitä eikä palkan maksua.

Lainarahalla ei näet pitkään makseta palkkoja, mutta tuhotaan koko elinkeinoelämä ja kaikki työpaikat sen mukana. Harva tietää, että valtaosa yrityksistä joutuvat joka kuukausi käyttämään lainarahaa (limiittiä) palkanmaksuun ja velka (limiitti) korjataan, kun myynnistä saadaan rahaa palkanmaksujen välissä. Jos siis yhden kuukauden myynti/tuotanto jää pois, niin seuraavat palkat maksetaan jo lainarahalla ja niiden maksamiseksi tarvitaan seuraavaan palkanmaksuväliin tuplasti myyntiä.

Tuotannollisiin investointeihin otetuille lainoille voidaan toki hakea lyhennysvapaata, mutta kuinka pitkälle pankit kestävät sitä, että lainoja ei lyhennetä? Jos lainoja ei lyhennetä, pankeilta loppuu raha. Missä vaiheessa pankkien riskit kasvavat liian suuriksi ja pankit kaatuvat, jolloin pankkien asiakkaat kaatuvat kaikista yrityksistä huolimatta ja pesuveden mukana menevät myös terveet yritykset?

Kannattaisi muistaa 1990-laman opit.

Tämä voi tuntua raadolliselta, mutta tässä ei ole kyse muusta kuin velkatalouden krapulasta joka on kestettävä, jos halutaan palata selvään arkipäivään. Meidän on ymmärrettävä, että olemme itse vastuussa työpaikoistamme, ja sitä kautta maamme hyvinvoinnista.

Vastuun sysäminen kykenemättömälle hallitukselle on pelkuruutta.