Hallituksen väliriihen ratkaisut ovat valitettavan tuttua 2000-luvun kokoomuspolitiikkaa. Suhdannetilanteesta riippumatta vastauksena on aina sama temppu: ammattitaidottomat veronalennukset. Yksi kikka, joka ei ole koskaan toiminut.

Olen toistuvasti nostanut esiin karun totuuden: Suomessa on Euroopan heikkotasoisimmat poliitikot ja ennen kaikkea korruptoituneimmat. Väliriihen lopputulos vahvistaa tämän. Tässä kirjoituksessa pureudun erityisesti marginaallisiin veronalennuksiin, jotka paljastavat, kuinka hukassa hallitus on.

Puolen prosentin alennus on vitsi ja kallis sellainen

Arvonlisäveron alennus 14 prosentista 13,5 prosenttiin on enemmän rasite kuin helpotus. Yrityksille tämä tarkoittaa ohjelmistopäivityksiä, laskutusmuutoksia, kirjanpidollisia säätöjä ja lisäbyrokratiaa, kaikki tämä vain pienen, näennäisen kevennyksen vuoksi.

Lopputulos? Todellisuudessa puolen prosentin verohyöty valuu omistajien tileille, ei kuluttajien kukkaroon. Kulutuksen dynaamisuus ei lisäänny, mutta hallinnolliset kustannukset kasvavat. Kuluttajalle tämä tarkoittaa vain murusta eikä aitoa helpotusta.

Yhteisöveron alennus ei lisää investointeja

Yhteisöveron laskeminen 20 prosentista 18 prosenttiin jatkaa samaa linjaa: kädenlämpöisiä päätöksiä, joista puuttuu kokonaisvaltainen ymmärrys. Kahden prosentin kevennys ei lisää investointeja eikä työllistämistä, etenkään Suomessa, jossa aidosti kasvuhakuisia kotimaisia sijoittajia on vain muutamia satoja.

Tosiasia on, että suurin osa tästä verohyödystä menee passiiviseen pääoman säilyttämiseen, ei tuottavaan riskiin. Eikä se myöskään estä varakkaiden ihmisten maastalähtöä, koska heidän todellinen pakonsa liittyy johonkin aivan muuhun: Suomen korruptoituneeseen julkiseen sektoriin, jossa hyvä veli -verkostot suojelevat itseään leikkausten sijaan.

Ansiotuloveron kevennykset syövät uskottavuutta

Vaikka moni kansalainen ilahtuu pienemmästä veroprosentista palkkakuitissa, on todellinen vaikutus vähävaraisten kukkaroon nolla tai jopa negatiivinen. Hallituksen tekemät leikkaukset ja erityisesti Perussuomalaisten kannattajiin kohdistuva ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen vievät ostovoiman. Veroporrastuksen hienosäätö jää pelkäksi kosmeettiseksi liikkeeksi.

Velka kasvaa eikä kukaan enää edes esitä olevansa huolissaan

Suomi on korviaan myöten veloissa, ja hallitus valitsee veronkevennykset juuri silloin, kun tulopohjaa pitäisi vahvistaa. Näiden kevennysten takaisinvirtaus valtionhallintoon jää korkeintaan 50 prosentin tasolle eli jokaista alennettua euroa kohden valtio menettää toisen euron velkana.

Ratkaisu on yksinkertainen: julkisen sektorin rajuremontti

Veronalennuksilla ei saada aikaan kestävää muutosta. Sen sijaan tarvitaan raju, mutta oikeudenmukainen julkisen sektorin keventäminen. Se on ainoa tapa, jolla voidaan aidosti keventää verotusta tulevaisuudessa kestävästi ja ilman velkaantumista.

On leikattava hallintohimmeleistä, tehottomista rakenteista ja turhista virastoista. On purettava hyvä veli -verkostot, joista kansa maksaa mutta joita kukaan ei valvo. On suunnattava tuet sinne, missä niillä on aidosti vaikutusta eikä sinne, missä on eniten ääniä.

Suomi on yhä matkalla kohti jyrkännettä, ja vauhti kiihtyy

Me emme tarvitse enää yhtään lisää veronalennuksia. Me tarvitsemme rohkeutta, osaamista ja poliittista selkärankaa tehdä ne päätökset, jotka palauttavat Suomen takaisin kestävälle uralle.

Väliriihen päätös on ennen kaikkea osoitus osaamattomuudesta ja samalla vahvistus sille, että hallituksen jäsenten oma taloudellinen etu ajaa kansan edun edelle. Kevyesti arvioituna ministerit ansaitsevat etuineen noin 200 000 euroa vuodessa, kun mukaan lasketaan luottamustoimet ja osa kansanedustajan palkkiosta. Neljän vuoden hallituskausi tarkoittaa siis noin 800 000 euron kokonaistuloja per henkilö.

Tällaisessa asemassa ei enää tehdä päätöksiä Suomen tulevaisuuden vuoksi. Päätöksiä tehdään varmistaakseen oma asema, oma etu ja oma tulevaisuus – ei kansan. Moni hallituksen jäsen tietää, ettei vastaavaa tilaisuutta enää tule. Siksi pelataan varman päälle, pysytään ruorissa keinolla millä hyvänsä ja jaetaan bonukset ennen kuin laiva törmää kallioon.

Kansa maksaa laskun. Ja lasku kasvaa joka päivä.