Eräs nykypäivän valtiomies totesi, että demokraattisesti hallittu valtio ei koskaan hyökkää naapurimaitaan vastaan. Viisaasti sanottu. Se on totuus.

Kun tutkitaan tarkemmin sotien ja konfliktien historiaa niin havaitaan, että lähes poikkeuksetta kriisin alulle panija on epädemokraattisesti valittu tai diktaattoriksi kehittynyt valtionpäämies hallituksineen.

Usein kysymys on henkilödiktatuurista, mutta joissakin tapauksissa puoluediktatuurista.

Demokratiassa valta on kansalla. Kansa ei halua sotaa. Se voidaan manipuloida hyväksymään sota. Mutta jos kansa saa aidosti valita johtajansa ja määrätä valtionsa poliittisen linjan, sotaa se ei valitse. Jokainen isä ja äiti haluaa lapsilleen rauhan ja paremman tulevaisuuden.

Suomi läntisenä, kristillisiin arvoihin rakentuneena kansakuntana on saanut nauttia demokratiasta 100 vuotta. Vaikka meillä on ollut vahvoja presidenttejä ja pääministereitä, on vapaissa, salaisissa ja yhtäläisissä vaaleissa kuitenkin kansa päässyt valitsemaan päättäjänsä.

Poikkeus vahvistaa säännön. Vuonna 1974 säädettiin poikkeuslaki, jolla silloisen tasavallan presidentin valtakautta jatkettiin. Se oli epädemokraattinen valtapuolueiden hanke, jolla kansalle kuuluva valta kaapattiin eduskunnalle.

Demokraattisissa valtioissa toteutuu parhaiten tasa-arvo. Oikeuslaitos on riippumaton. Vallan kolmijako toimii. Arvostelua ilmenee, mutta sekin on yksi osa demokraattista järjestelmää. Sanan- ja mielipiteen vapaus ovat demokratian peruspilareita. Diktatuureissa niitä ei kansalaisilla ole.

Euroopan unionissa demokratia ei aidosti toimi. EU:lle on luovutettu kohtuuttoman paljon poliittista päätösvaltaa. Sitä ei pääsääntöisesti käytä kansalaisten vapaissa vaaleissa valitsemat ihmiset. Komissiota ei valita kansanvaalissa. Unionin presidenttiä ja korkeaa ulkopoliittista edustajaa eivät kansalaiset edes tunne eikä heillä ole demokraattista mandaattia.

Komissiolle annettiin vuonna 2011 jopa ylin valta puuttua kansallisiin budjetteihin. Se oli erittäin raskaasti jäsenmaiden suvereeniteettia loukkaava päätös. Eduskunnan yläpuolella ovat EU-komission byrokraatit. Se on hälyyttävää.

EU:n parlamentin jäsenet valitaan vapaissa vaaleissa. Parlamentissa suurten jäsenmaiden edustajat omaavat luonnollisesti keskeisen vallan. Parlamenttiryhmissä enemmistö määrää politiikan sisällön.

Esimerkiksi nykyisissä neljässä suurimmassa ryhmässä suuri enemmistö ajaa, tukee tai hyväksyy liittovaltiokehityksen. Näissä ryhmissä   – EPP, Sosialistit, Alde ja Vihreät –    istuvat suomalaismepit antavat näin tukensa Suomen etujen ja omien vaalilupaustensa vastaisesti liittovaltiokehitykselle.

EU-parlamentissa ei demokratia toteudu. Kaikissa 22 valiokunnassa ei ole yhtään suomalaista meppiä, vaikka näissä valiokunnissa valmistellaan Suomea sitovaa lainsäädäntöä. Suomen kansan ääni ei kuulu. Se ei ole demokratiaa.

Ministerineuvostot ovat välillisesti demokraattisia. Kansalliset ministerit nauttivat oman maansa parlamentin luottamusta. Näillä neuvostoilla on kuitenkin rajallinen valta. Sitä pitäisi kasvattaa. Näin palautettaisiin unionia edes hieman demokraattisemmaksi.

Euroopan keskuspankilla on euroalueella suvereeni rahapoliittinen valta ja vastuu. Tästä huolimatta EKP ei ole minkäänlaisessa poliittisessa valvonnassa. Suomen Pankilla, joka on EKP:n pieni haarakonttori, on eduskunnan valitsema valtuusto. Sillä ei kuitenkaan ole todellista valtaa.

EU:lla on lähes kaikki liittovaltiolle kuuluvat elimet. Euromaiden kesken toteutuu jo nykyisin laaja yhteisvastuu. EKP on mm. roskalainaostoksillaan kerännyt kymmenien, ehkäpä satojen miljardien taakan euromaiden veronmaksajien vastuulle. Erilaiset eurokriisimekanismit, viimeisimpänä pankkiunioni, ovat luoneet valtavan verkoston, joka ei ole demokraattisessa hallinnassa eikä valvonnassa. Niiden johtajilla on jopa syytesuoja!

Koko massiivinen EU-, euro- ja EKP-systeemi muodostaa suuren eurokratian. Demokratiaa ei ole. Suurilla kansainvälisillä yhtiöillä, suurpankeilla, suursijoittajilla ja muilla julkisen vallan ulkopuolisilla vahvoilla organisaatioilla on keskeisin vaikutusvalta. Tätä kasvattavat lisäksi erilaiset salaiset järjestöt, joista kuuluisin on Bilderberg-säätiö, jossa Suomenkin poliittiset johtajat puoluetaustoistaan riippumatta käyvät hakemassa ohjeensa.

Euroopan mantereelta niin idästä kuin lännestä, demokratia on syrjäytetty. Itä-Euroopassa valta on keskittynyt oligarkkien tukemalle johdolle. Länsi- ja Keski-Euroopassa Suomi mukaan lukien valta on eurokraattien käsissä. Eurokraatit ovat byrokraatteja.

Itä-Euroopan kehitystä voimme vain kauhistella ja moittia. EU:ssa meillä on pieni toivo. EU-vaaleissa kansat voivat äänestää uudet päättäjät EU-parlamenttiin. Sellaiset päättäjät, joille demokratian palauttaminen ja kansan etu ovat ainoa tavoite.

Demokraattinen vastuu palautuu vain purkamalla nykyinen liittovaltioistuva Euroopan unioni.

Tilalle tulee rakentaa koko mantereen laajuinen vapaakauppa-alue. Siihen Venäjäkin haluaa liittyä, koska se liittyi Maailman kauppajärjestöön WTO:honkin. Se on ylivoimaisesti paras turva rauhalle koko Euroopassa. Se takaa nimittäin demokratian.