Mitä taide on? Itse määritän taiteen olevan itseilmaisua, luonnon ilmaisua, jumalaisen ilmaisua. Se, kuinka merkittävää taide on, määrittyy sen mukaan, kuinka tarkasti se osuu elämää kannattaviin voimiin ja kuinka ymmärrettävästi se osataan ilmaista.

Taiteilija on parhaimmillaan oman heimonsa tai kansakuntansa suunnannäyttäjä. Kun oma kansakunta on hukassa, eli vahingoittaa itseään ja tuhoaa pohjaa tulevaisuudeltaan, taiteilija voi johdattaa kansakunnan sairaasta itsetuhosta kohti vitaalista elämää niin kuin hyvä lääkäri johdattaa sairastuneen kohti terveitä päiviä tai pappi kadotetun pimeästä valoon.

Eivätkö juuri näin toimineet Aleksis Kivi ja Jean Sibelius? Tai Martti Luther?

Taiteen oleellinen voima on myös kansakunnan vahingoitetun itsetunnon eheyttäminen.

Eikä näin toiminut Väinö Linna?

Taiteen oleellista voimaa on myös elämän hienojen – aromeja antavien – yksityiskohtien oivaltaminen ja hedelmällisen yhteiselon vahvistaminen, Tätä ovat myös tapakulttuuri ja historian ymmärtäminen niin, että osaamme seilata kohti antoisaa tulevaisuutta.

Eikö tällä tavalla toiminut Mika Waltari? Entä Timo Sarpaneva? Entä Wäinö Aaltonen?

Taiteilija luo uutta maailmaa, uutta tulevaisuutta, hän ei tavoittele tietoa niin kuin se tieteessä määritetään. Merelle pimeässä ajelehtimaan jäänyt luovii eli loogisen päättelynsä ja voimiensa avulla taistelee elämästään. Taiteilija luo Valoa, jonka avulla kansakunta voi nähdä eteensä ja suunnistaa “hiton kidasta” turvalliselle maalle.

Luovia, luoda, luovia, luoda. Molemmat sanat tähtäävät vitaaliseen tulevaisuuteen. Entä luovuus? Luovu ja uusi = luovuus, kuten Mikko Kouki kerran kehitteli. Näin Sampoa taottiin, näin luotiin kännykkää. Näin on luotu keksinnöt, jotka ovat pitäneet pienen kansakunnan hengissä niin luonnonoikkujen kuin sotienkin keskellä.

Vanhasta luopuminen on uuden alku, luonnollista evoluutiota. Tätä ei pidä kuitenkaan sekoittaa omien juurien katkomiseen, mikä on pelkkää typeryyttä. Silloin luonnollinen evoluutio loppuu ja myrsky pahoin juuretonta riepottaa.

Tekotaide on lahoava puu, kannettu vesi kaivossa. Valitettavasti tekotaide on näinä aikoina vallannut suuren osan taiteesta. Ihmiset yrittävät sitä ymmärtää ja oivaltaa, mutta sisältöä ei voi sellaisesta nähdä, missä sitä ei ole.

Vuonna 2017 tärkeää on palauttaa suomalainen taide ja luterilainen uskonto takaisin juurilleen. Näin kansakunta yhdistyy jälleen kerran ja alkaa tuottaa osaamista. Ei enää urheilun maaotteluiden tappioita lajien lilliputeille, ei enää omien juurien ja kulttuurillisen matkailun laiminlyömistä, ei enää sukupuolten tasapäistämistä hedelmättömiksi.

Kulttuuriministerillä on tärkeä tehtävä johdattaa taidekenttä yhteen elinkeinoelämän kanssa. Näin pystymme luoman merkittävää taidetta ja vahvaa elinkeinoelämää , sekä kulkemaan vitaalisena kansakuntana kohti tulevaisuutta.

PS. Osa kirjoituksesta on julkaistu Teatteri, Tanssi + Sirkus lehden numerossa 3/2016 osiossa Töissä nyt.