Käytiin metsässä, paistettiin nuotiolla makkarat metsälammen rannassa. Voiko mikään yhdistää suomalaisia enemmän kuin korpiemme kuiske ja vedet, rannat rakkaimmat?

Tätä kirjoittaessani kaakeliuunissa palaa rutikuivaa koivua, eikä siinä ole mitään uutta: polttopuita olen kantanut lapsesta asti. Samalla luen Hesarista juttua hiilipolitiikasta ja mietin, milloin polttopuun hinta lähtee holtittomaan nousukiitoon muun energian tavoin.

Ihan HS-jutun lopussa todetaan: ”Suomen ilmastotavoitteen kannalta tilanne on vakava.” Tämä on jutun ydin. Suomen tilanteessa ei nimittäin ole mitään järin yllättävää tai vakavaa globaalissa mittakaavassa. Vakavuus liittyy lähinnä omiin tavoitteisiin. Ongelma poistuu, kunhan Suomen ylikunnianhimoinen tavoite määritellään uudelleen ja tehdään kuten muissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa, ja siirretään tavoite vaikkapa vuoteen 2050.

Realistinen aikataulu olisi osoitus maltillisuudesta ja joustavuudesta. Realismi tekisi lopun nykyhallituksen fanaattisen jyrkästä ilmastopolitiikasta, jossa Suomen prioriteettina on lähinnä hyvesignalointi ”maailman mallioppilaana”.

Realismi olisi kestävää talouden, maatalouden ja teollisuuden toimintakyvyn kannalta, ja myös inhimillistä kansalaisten ostovoiman ja hyvinvoinnin varmistamiseksi. Ei nimittäin ole oikein, että asiansa monin osin mallikkaasti hoitanut pieni Suomi kantaa kohtuuttoman taloudellisen taakan ilmastotoimista globaalisti. EU on jo kiristänyt kontrolliaan elpymisvälineineen, FitFor55-ilmastopaketteineen ja metsien ennallistamisasetuksineen.

Välillä tuntuu kuin maa- ja metsätalouttamme heikentävät EU-asetukset olisivat aneita, joihin Suomi suostuu vapautuakseen olettamastaan ”ilmastosyntisyydestä”. Ilmastotoimien suhteettomuudesta kiinnostuneita kehotan katsomaan kansanedustaja, DI Lulu Ranteen ja tutkimusjohtaja Juho Rahkosen haastattelun tästä linkistä.

– Nollahiilipolitiikka johtaa köyhyyskatastrofiin –

Nollahiilipolitiikka on pyrkimys, jota pitäisi läpivalaista nykyistä enemmän. MTV Uutiset kirjoitti maineikkaasta tanskalaistutkijasta, jonka mukaan nollahiilipolitiikka johtaa köyhyyskatastrofiin eikä edistä ilmastonsuojelua. Tutkijan mukaan vihreän siirtymän kiirehtimisellä on rajuja seurauksia, sillä vihreän siirtymän kustannukset kasaantuvat ennen kaikkea maailman köyhimpien niskaan.

Rautalangasta: rikkailla on varaa hankkia kalliimpaa energiaa, mutta jos köyhät joutuvat niin tekemään, pahimmillaan he kuolevat nälkään ja parhaimmillaankin joutuvat turvautumaan entistä saastuttavampiin energiamuotoihin, tipahtaessaan samalla äärimmäiseen köyhyyteen.

Aliravittu, alikoulutettu ja minimitason mahdollisuuksilla kirottu ihminen ei ajattele hiilineutraalia maailmaa.

Nälkäisten vatsat eivät tuulivoimalla täyty.

Mikä sitten reseptiksi?

Ehdotus: Sinivalkoinen Siirtymä.

– Sinivalkoinen siirtymä takaa turvan –

Kun puhutaan turvallisuudesta, puhutaan hyvin moniulotteisesta todellisuudesta. Energiaitsenäisyys on turvallisuuspolitiikan ytimessä. Omavarainen, huoltovarma Suomi on pohja itsenäiselle, turvalliselle Suomelle.

Suomalainen teollisuus on osa kestävää turvallisuuspolitiikkaa. Perussuomalaiset sanovatkin, että suomalainen tehtaanpiippu on ympäristöteko. Mitä lähempänä, sen parempi. Eli mitä enemmän tuotamme lähellä, sitä enemmän pääsemme irtaantumaan vaikkapa Kiinasta. 

Kasvu ja tuottavuus edellyttää viisasta energia-, vero- ja koulutuspolitiikka. Tarvitaan osaamisen vahvistamista, tuottavaa työtä, yrittäjyyttä, luovuutta, investointeja, innovaatioita. Peruskoulun uudistusvimmassa Pisa-tulokset ovat romahtaneet ja Virokin pyyhkäisi Suomen ohi. Osaaminen ja koulutus onkin saatava notkosta nousuun Suomessa. Tarvitsemme vahvoja äidinkielen, matematiikan, fysiikan ja kemian taitajia.

Sinivalkoisessa siirtymässä kansallinen etu on kaiken ytimessä. ”Oma kansa ensin””-ajattelu on viisautta ja kaiken perusta. Sinivalkoinen siirtymä on sitä, että suomalaisella on varaa ostaa jääkaappiinsa kotimaista vihreää. Meillä ei ole enää varaa menettää maatiloja konkurssille. Emme toivo 1990-laman toisintoa.

– Viisas ympäristöpolitiikka ei lisää ahdistusta vaan poistaa sitä –

Kävin lukion, jossa painotettiin kestävää kehitystä ja tulevaisuuden tutkimusta. Ruoveden lukio taisi olla maan ensimmäinen kestävän kehityksen lukio. Kävimme Sirpa Pietikäisen ja tunnettujen tulevaisuuden tutkijoiden luennolla. Tiesin teininä 1990-luvulla, mikä on Rooman Klubi ja millainen raportti on ”Kasvun rajat”. Toisin kuin nykyään, tuolloin puhuttiin hallitsemattomasta väestönkasvusta ympäristöongelmien juurisyynä. Nykyään YK arvioi, ettei ylikansoitus ole ongelma tulevaisuudessa.

Lukiovuosien opetus oli oikeasti innostavaa, mutta muutoin olin ahdistunut maailmasta, aivan kuten Gretan kannattajat nykyään. Tsernobyl vuonna 1986 oli sukupolvikokemus, joka jätti jälkeensä kauhun ydinvoimaa kohtaa.

Tiedän, mitä on ympäristöahdistus, enkä toivo nuorten kokevan sitä. Lapsia pelotellaan hiilipolitiikalla. Minun puolestani hiilinielu nielaiskoon sellaiset aikuiset, jotka lapsia murehduttavat.

Lapsille ja nuorille pitäisi tuottaa toiveikasta sanomaa yhteisen luontomme ja ympäristömme suojelusta, päästöjen vähentämisestä, kierrättämisestä, kulutuksen maltillistamisesta, mahdollisuuksistamme. Itse puhun lapsilleni tähäntyytymisestä eli siitä, että se riittää, mitä jo on. On taisteltava ahneutta vastaan ja opeteltava kurinalaisuutta kyetäkseen tyytymään tähän.

Meidän ei ole mitään syytä ruoskia itseämme ”ilmastosyntiemme” tähden, eikä meidän tarvitse tehdä katumusharjoituksia. Me elämme kylmässä, pitkien etäisyyksien Pohjolassa ja kulutamme siksi enemmän asumiseen ja liikkumiseen kuin kanssaihmiset eteläisissä maissa. Riittää, kun otamme tavoitteeksemme elää niin omavaraisesti kuin suinkin mahdollista ja lopetamme turhanpäiväisen kuluttamisen.

Kannattamalla sinivalkoista siirtymää osallistut samalla myös yleisen mielenrauhan ennallistamiseen. Laadukas ympäristöpolitiikka ei lisää ihmisten ahdistusta vaan poistaa sitä. Toiveikas mielialaa vahvistaa onnellisuutta. Onnellisuus on muuten mainio kierrätystuote: onni ei kulu vaan vahvistuu matkalla ihmiseltä toiselle.

Sinivalkoinen siirtymä on viisas tie kohti energiaitsenäistä, omavaraista Suomea. Sinivalkoinen siirtymä on aikuisen ihmisen valinta: se poistaa ilmastopoliittisen fanatismin aiheuttamaa kitkaa ja kansalaisten vastakkainasettelua.

Samalla vahvistuu yhteiskuntarauha, ja se jos mikä onkin toivottavaa näinä aikoina, jolloin suomalaisia revitään rikki ja etäälle toisistaan. Ei alistuta hajottajille vaan aletaan yhdessä toteuttaa Sinivalkoista siirtymää ja vahvistetaan siten Suomen sisäistä turvallisuutta.

Pelastetaan kaunis maa yhdessä. 

Terveisin Ps-eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaalta, Nokialta