Kuinka moni teistä ymmärtää, mistä valtion elvytykseen työntämä raha saa ostovoimansa? Raha on väline joka mahdollistaa hyödykkeiden (tavaroiden tai palveluiden) joustavan vaihtamisen. Voit vaihtaa työsi oluttuoppiin rahalla, jolloin et joudu tiskaamaan pubin keittiöön. Oikean rahan tehtävänä on myös säilyttää myymäsi hyödykkeen arvo niin, että samalla rahalla saat saman vastineen seuraavana päivänä.

Raha on siis yhteiseen sopimukseen perustuva arvon säilyttäjä tai näin ainakin halutaan uskoa. Pelkistetysti voidaan sanoa, että markkinoilla liikkuvan rahan ja hyödykkeiden suhde on aina tasapainossa. Jos rahaa on liian vähän, sen ostovoima kasvaa ja jos rahaa on liikaa sen ostovoima vähenee edellyttäen että hyödykkeiden määrä edelleen on vakio.

Kun valtio lähtee elvyttämään tilanteessa, jossa talous taantuu ja hyödykkeet vähenevät, niin jokaista hyödykettä kohti on yhä kasvava määrä euroja eli euro menettää arvonsa (inflaatio). Klassisessa taloustieteessä inflaatio kuvaa liikkeellä olevan rahan määrän kasvua eikä jonkin tarkoitukseen sopivan ostokorin hetkellistä arvoa.

Kun markkinoilla olevan rahan määrää kasvatetaan elvytyksellä, niin uusi raha ottaa inflaation määritelmän mukaisesti arvonsa olemassa olevista rahoista eli pankkitalletusten ja palkkojen ostovoima heikkenee samalla, kun valtio ottaa itselleen koko potin. Otetaan esimerkki antiikin Kreikasta, jossa alkujaan laskettiin liikkeelle drakman kultakolikoita. Sitten valtio eli yli varojensa eikä voinut korottaa veroja, joten valtiolle veroina maksetut drakmat sulatettiin ja lisättiin 50% romurautaa sekaan. Niin valtio kasvatti rahakirstunsa kaksinkertaiseksi, mutta kansalle jäi edelleen drakman kolikko, jossa oli puolet romurautaa.

Käytännössä drakman todellinen arvo puolittui ja kasvava määrä drakmoja lisäsi inflaatiota, mutta valtio pelastui ja kansa maksoi.

Juuri tästä on kysymys nyt, kun lähdetään elvyttämään talous riihikuivalla rahalla. Se on vain piiloverotusta, jonka lystin me kaikki maksamme. Tämä verotus ei ole progressiivista, se ei huomio ihmisten erilaisia elämäntilanteita ja tulotasoja. Pahemmaksi asian tekee se, että korkotasoa pidetään keinotekoisesti alhaalla, jotta kansa ei saisi korvausta inflaation aiheuttamasta arvon alenemisesta. Tällainen politiikka iskee kovimmin köyhiin ihmisiin, jotka eivät voi turvata elämänsä kullalla taikka kiinteällä omaisuudella. Jos mennään kapitalisti-sosialisti-asteikolla, niin tämä on puhdasta sosialistista taloutta, joka loppupäässä johtaa kurjuuteen.

Mutta kurjuudesta tullaan syyttämään markkinataloutta, jolle ei annettu mahdollisuutta korjata tilanne!

Tällaiset hokkuspokkus-temput ovat mahdollisia siksi, että valtio ja EU ”takaavat” euron arvon. Kun valtio ja EU tarvitsevat lisärahaa, niin unohdetaan tuo ihmisille annettu takaus ja käynnistetään painokoneet.

Mennään vuoteen 1878, jolloin Suomi painoi ensimmäiset kultamarkat (10mk ja 20mk). Näissä oli 90% kultaa ja 20mk kolikossa kultaa oli ja on edelleen noin 5,6 grammaa. Tämän hetken kullan hinnan mukaan, kolikon arvo on noin 425 euroa eikä 142 vuoden devalvaatiot ja rahanpainatus ole muuttanut kolikoiden arvoa.

Tämä esimerkki osoittaa sen, miksi rahan sitominen kultakantaan on ainut järkevä ratkaisu, koska kulta pitää arvonsa. Itse asiassa Roomassa ennen ajanlaskumme alkua painetut kultakolikot ovat edelleen ”oikeassa arvossaan”.

Jos todellakin haluamme pelastaa Suomen, niin ehdottaisin kovaa talouskuria vielä, kun sellainen edes teoriassa on mahdollista. Sen jälkeen ero eurosta, markka takaisin ja se sidottaisi kultaan. Kulta antaisi valuutallemme uskottavuutta eikä se kelluisi maailman valuuttamarkkinoilla. Voisimme kansalaisina luottaa siihen, että säästömme säilyvät ja palkkamme riittää elämiseen.