TALOUDESSA on kolme vaihetta; koulutus, työelämä ja eläkeaika. Jokainen niistä on osa samaa elämänkaaren taloutta. Koulutus valmistaa työelämään, työelämä rahoittaa eläkkeet, ja eläkeaika palauttaa aiemman työn talouteen kulutuksena. Siksi eläkettä ei voi kohdella ”ylimääräisenä kuluna”, jonka voi leikata pois. Se olisi sama kuin väittää, että nuoruus on turha kustannus, koska se ei vielä tuota. Molemmat ajatukset ovat torsoja, koska ne katkaisevat ketjun, joka pitää talouden liikkeessä. Eläkeaika ei ole roskaa, vaan talouden kolmas vaihe – ja ilman sitä talouden kierto ei sulkeudu.

Eläkejärjestelmää voisi muutoinkin parannella ja jopa kustannuksia saada alas ilman että leikataan mistään. Valtio voisi hankkia suuren tilan vaikka Portugalista, jossa hoivaa voidaan järjestää ympäristössä jossa hoivan tarve ja kustannukset ovat luonnostaa pienemmät.

Lämpimissä maissa, kuten Portugalissa, ilmasto keventää arkea; ulkoilu on ympärivuotista, tapaturmariski pienempi ja sisätilojen ylläpito edullisempaa. Tämä tekee hoivatyöstä kevyempää ja lisää työvoiman saatavuutta.

Kun osa hoivatöistä tuotetaan ympäristössä vapaaehtoisille ja halukkaille, se vähentää painetta pohjoiseen hoivajärjestelmään, jossa ilmasto tekee hoivasta raskaampaa ja työvoimapula on suurempi. Kyse on rakenteellisesta ratkaisusta, ei ihmisten siirtämisestä, vaan siitä että hoivaympäristö voidaan valita taloudellisesti järkevämmin.

Suomessa puhutaan nyt korkeista eläkkeistä, aivan kuin ne olisivat jonkinlainen moraalinen poikkeama. Todellisuudessa ne ovat seurausta aikakaudesta, jolloin palkkatulojen verotus oli niin raskasta, että järkevin ratkaisu oli elää pienemmillä palkoilla ja siirtää ylimääräinen eläkeputkeen. Eläketuloja verotettiin kevyemmin, vähennykset olivat anteliaita ja järjestelmä palkitsi pitkän aikavälin siirrot. Suuret eläkkeet eivät siis ole sattumaa, vaan verorakenteen oma tuote – se raha, josta nyt puhutaan, on aikanaan tarkoituksella ohjattu pois palkkaverotuksesta, koska järjestelmä itse kannusti siihen.

Eläkkeiden leikkaaminen on valtiontaloudessa kirosana ja tuho. Valtio saa eläkkeistä verotuloja kulutuksen mukaan, ja muutoin raha makaa eläkevarastoissa. Jos palkkaverotus on kova, niin rahaa ohjataan eläkerahastoon, jossa verotus on hieman lempeämpi, ja itse asiassa tuossa on kyse veronkierrosta, jossa valtio jää tappiolle.

Eläkeyhtiöt ovat kasvattaneet varojaan verohuojennuksien avulla, jossa valtion tulot vähenee, joten systeemi syö rahaa valtion taloudesta. Eläkeyhtiöt eivät mielellään luovu rahoista.

Poliitikoiden yhteydet eläkeyhtiöihin tulisi selvittää, onko kyse jostain suuresta kähminnästä. Ennen kaikkea puolueiden saama piilotuki tulee mieleen. Sosialistit epäilyttää eniten, ja eritoten demareiden indeksileikkaukset ovat täysin yhteensopivia eläkeköyhyyden kanssa.