Katselin eilistä A-studiota en siksi, että jotenkin janoaisin YLE:n soopaa vaan siksi, että aihe kiinnosti. Oli siis kyse maamme velkaantumisesta. Samalla pohdin, kuinka aniharva tajuaa, mitä raha oikasti on.

Raha on vaihdannan väline!

Raha mahdollistaa sen, että ihmiset voivat vaihtaa hyödykkeitä keskenään. Ellei olisi rahaa, niin joka kerta kun tankkaan autoni Nesteen mittarilla, minun pitäisi antaa Nesteelle 4 m3 mäntytukkia taikka 14 m3 koivukuitua. Nyt myyn puut Stora Ensolle, UPM:lle taikka Metsäliitolle. Saan tilalle euroja, josta verojen ja alv:n (54%) jälkeen jää tuollaiset 120 euroa. Niillä ostan polttoainetta, josta pääosa on veroa.

Siitä hetkestä kun saan metsätilini, saamani eurot kantavat sisällään myydyn puutavaran hinnan. Euro (raha) on kuin pikkuinen pullo, johon olen sullonut työni arvon ja kun ostan jotakin, niin myyjä luottaa siihen, että pullon sisältämä arvo on tuo metsätilistäni saadut eurot.

Näin siis jokainen Suomessa liikkuva euro pitää sisällään bruttokansantuotteemme osan eli meidän tuottamien palvelujen ja hyödykkeiden arvon osan. Kun bruttokansantuote kasvaa, rahan määrää voidaan lisätä ja niin euro (meidän työmme) säilyttää arvonsa.

Ikuisen lainan otto ja setelirahoitus

Kun valtio elvyttää tuomalla markkinoille lisää rahaa tällä uudella rahalla ei ole itsessään mitään arvoa. Sitä ei ole synnytetty työllä tai kaupalla, vaan setelipainossa. Se on kuin valtio möisi kansalle tyhjiä mehupulloja täysien pullojen hinnalla.

Miten on mahdollista, että meillä on tyjiä ja täysiä euroja markkinoilla? Ei meillä itse asiassa ole, vaan otetaan esimerkkinä nuo mehupullot. Koska markkinoille tuodaan tyhjiä europulloja, niin ne varastavat sisältönsä meidän ansaitsemista europulloista siten, että kaikkien pullojen sisältö laimennetaan vedellä ja kerrotaan, että pullon ostovoima on entisellään.

Näin valtio piiloverottaa meitä jo tehdystä, verotetusta ja talteen pistetystä työstä.

Eikö tästä synny inflaatiote?

Inflaatio ei ole hintojen nousua vaan se on määritelmän mukaan sitä, että rahan määrää lisätään. Mutta eihän siitä ole haittaa, jos hinnat eivät nouse? Katsele ympärillesi niin huomaat, että jugurttipurkissa on vähemmän sisältöä, perinteinen tonnikalapurkki on matalampi, wc-paperirulla on kapeampi, tikkuaskissa ei ole keskimäärin 50 tikkua vaan ehkä 45 tikkua.

Niin tosiaan, hintataso ei ole noussut, mutta saamme siis rahallamme vähemmän, koska sitä on laimennettu. Lisäksi yhä useampi tuote valmistetaan halvan työvoiman maissa, joten hintavakautemme varastetaan kehitysmailta.

Kansanomaisesti sanottuna, olemme niin tyhmiä, että annamme valtion kusettaa itseämme vapaasti ja nyt olisi aika nousta barrikaadeille puolustamaan vanhaa perinnettä ”suu säkkiä myöten”. Tämän pelleilyn tavoitteena ei ole pelastaa yhteiskunta koronaviruksen seurauksista, vaan köyhdyttää ja alistaa työtä tekevä kansa.