Niin tosiaankin! Sana on vapaa, mutta kuka tohtii sanoa mitään. Eilen eräs nuori koululainen (yläasteelta) kysyi minulta mitä hän voisi kirjoittaa ilmastonmuutoksesta. Opettaja oli antanut tehtäväksi kirjoittaa essee tästä aiheesta.

Kysyin häneltä, olisiko pienen jääkauden pitänyt jatkua ikuisesti? Olisiko talven pitänyt kestää kesäkuulle ja pysyvän lumen tulla syyskuussa? Olisiko ollut hyvä, jos jokainen vuosi olisi ollut katovuosi. Sato olisi menetetty, kurkut ja tomaatit jäätyneet ja metsämarjojen kukinta epäonnistunut. Kansa olisi tonkinut jätekasoja ja ruoan hinta olisi huipussaan?

Meidän aikamme lämpötilan ero pieneen jääkauteen on alle yksi aste.

Nuorukainen katseli minua hölmistyneenä ja hetken päästä hän tokaisi: ”Niin tietysti, mutta enhän minä saa tällaista kirjoittaa. Opettaja on nimenomaan sanonut, että maailma kulkee kohti tuhoa jos ilmasto vielä lämpiää. Hän sanoi hylkäävänsä sellaiset kirjoitukset, joissa epäillään ilmastonmuutosta.”

Nyt oli minun vuoroni ottaa tuo hölmistynyt ilme kasvoilleni. Mistä lähtien koulun tehtäväksi on tullut nuorten poliittinen valistaminen. Eikö se kuulunut Neuvostoliiton ja YYA aikaan?

Näistä nuorista tulee aikoinaan tutkijoita, joille opetetetaan, että sananvapaus, puolueettomuus ja totuus kuuluivat 1900-luvulle. Ne kuuluvat aikaan, jolloin maailmassa oli kansallisvaltioita, ihmiset saivat päättää omista asioistaan ja saivat sanoa mitä ajattelivat.

Nyt kaikki on toisin.