Winston Churchill sanoi 1948: ”He jotka unohtavat menneisyyden ovat tuomittuja toistamaan sen”. Tämä olisi erityisen tärkeätä juuri nyt, kun tiputiimimme syytää poliittisesti oikeamielista rahaa taloudellisesti järjettömiin kohteisiin.

Tarkoitan menneisyydellä kahta aikaisempaa lamaa, 1990-luvun lamaa ja Suomessa 2008 alkanutta lamaa. ”Talousviisat” ovat jo ehtineet toitoittaa, että samoja virheitä ei nyt toisteta, mutta todellisuudessa kummankin laman virheitä ei olla vielä edes korjattu. Kun Sanna Marin syntyi, hänen vanhempansa ja sen ajan sukupolvi eli kulutuksen ja järjettömän lainahurmoksen alkuaikoja. Nyt Sanna tipujensa kanssa joutuu maksamaan niin vanhempiensa kuin oman sukupolvensa velkoja ja hän tekee sen ottamalla lisää velkaa!! Hän pyörittää ongelmat taas yhden sukupolven eteenpäin.

Luin vuosien 1991-1993 Kauppalehden digiversioita vain palauttaakseni mieleen, mitä silloin tapahtui. Muistan kuinka Meritan pankinjohtaja tarjosi minulle 1.000.000 markan osakesalkkuja 20 % vakuudella. En ottanut yhtään. Palkkalistoillani ollut kaveri otti loparit ja ryhtyi kiinteistösijoittajaksi – lainarahalla. Kun lama päättyi, hänellä oli satojen miljoonien velat eikä omaisuudesta ollut edes huuto jäljellä. Elämä pankin orjana sen sijaan jatkunee vielä tänään.

Kriisi päätyi niin kuin kaikki velkakriisit. Ylivelkaantuneet yhtiöt ja yksityiset asuntovelalliset ajautuivat maksuvaikeuksiin. Pankit jäivät ilman korkoja ja lyhennyksiä ja lopulta pankkeja uhkasi kaatuminen, jolloin ryhtyivät peräämään lainojaan itsensä pelastamiseksi. Valtio teki niin kuin sen ei koskaan olisi pitänyt tehdä! Se ryhtyi tukemaan pankkeja ja talouksia. Perustettiin ”roskapankkeja” kuten Sponda ja Arsenal. Valtion vuonna 1992 perustaman vakuusrahaston kautta lähdettiin ostamaan pois lainoja pankeilta ja siirtämään ne roskapankeille. Pankkien vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden turvaamiseksi valtio myönsi pankeille pääomalainaa yhteensä 7,9 miljardia markkaa, jonka kaikki paitsi SKOP maksoi 1990-luvun loppuun mennessä takaisin.

Tuntuvista säästöpäätöksistä huolimatta valtio oli edelleen vaarassa joutua hallitsemattomaan velkakierteeseen, koska arviot mm. pankkituen tarpeesta tai työttömyydestä osoittautuvat liian optimistisiksi.

Perustettin Työministeriö, jonka tehtävänä oli alentaa työttömyys lamaa edeltäneelle tasolle. Ministeriö onnistui hoitamaan asiansa siten, että se ei koskaan tullut tarpeettomaksi.

Joulukuussa 1993 VM:n Veikko Kantola toteaa Kauppalehdessä valtion velkaantumisesta, että vuonna 1991 nettolisäys oli 35 miljardia, vuonna 1992 83 miljardia, vuoden 1993 ainakin 92 miljardia ja vuodelle 1994 ennakoitu tarve oli 69 miljardia.

Tämä lainatarve ei suinkaan mennyt pelkästään pankkien tukemiseen vaan nk. hyvinvointivaltion pelastamiseen. Roskapankkeihin siirrettiin ongelmaluottojen takia varallisuutta 50 miljardin edestä ja Raimo Sailas kirjoitti 1993

”Ellei kovaa tuotannon kasvua saada aikaan, velkaantuminen jatkuu loputtomiin nykyisillä tulo- ja menoperusteilla.”

Raimo Sailas oli oikeassa!! Vuonna 1995 velka oli 60 miljardia euroa ja ETLA:n Pentti Vartija kirjoitti, että ”Säästöt on toteutettava heti nousukauden alkaessa”.

Tuli nousukausi ja ylijäämä oli taas jaettava poliittisesti oikeisiin kohteisiin ja hurlumhei jatkui, eikä velkaa juuri lyhennetty.

Kun tuli 2008 lama, niin hallituksemme päätti hoitaa tämä ”pieni piikki” lisälainalla, jotta hyvinvointivaltio ei joutuisi pulaan. Väitettiin, että politiikkahan perustui siihen että laskuja lievennetään lainalla. Vuonna 2010 velka lähti hallitsemattomaan nousuun, eikä sitä sen jälkeen ollut onnistuttu pysäyttämään. Se on nyt 12 kertaa suurempi (euroina) kuin vuonna 1990 ja kaksinkertainen vuoteen 1995 verrattuna.

Jokaisen suomalaisen osuus on jo liki 20.000 euroa ja nyt sitä aiotaan kasvattaa, jotta hyvinvointivaltio ei kaatuisi.

Ennen lapset saivat syntyessään äitiyspakkauksen, jolla korostettiin hyvinvointivaltion huolenpitoa erillaisilla tarvikkeilla. Tänään valtion ”äitiyspakkaus” 50.000 vastasyntyneelle lapselle on noin 2 miljoonaa euroa velkaa per pää ja velkaa senkuin lisätään! Tämä jos mikään on asia, jonka takia tiputiimin tulisi tulla TV:n ajankohtaisohjelmiin vuodattamaan kyyneleitä.

Odotan mielenkiinnolla minkälaiseen syyttelyyn tiputiimimme sitten ryhtyy, kun on velanmaksun aika. Suojainsotku on jo osoittanut, että Iiro Viinasen tapaisia vastuunkantajia ei hallituksestamme löydy.