Minua häiritsee jatkuvasti valtamediamme tapa käsitellä Britannian ja EU:n välistä kiistaa. Lähtökohtaisesti valtamediamme on asettunut EU:n taakse yrittämättä edes paneutua niihin kysymyksiin, jotka jarruttavat järkevän sopimuksen aikaansaamista.

Kun Britannia erosi EU:sta vuoden 2019 lopulla ja määrättiin neuvotteluja varten vuoden siirtymäaika, sopimuksessa puhuttiin ”rehdistä sopimuksesta” (fair deal). Lähtökohta oli se, että Britannia eroaa EU:sta ja pyrkii samanlaiseen sopimuksesn kuin Kanadalla on EU:n kanssa. Britannia halusi siis itselleen itsenäisyyden koskien rajoja, lakeja ja taloutta. Vuonna 2019 tehdyssä sopimuksessa oli maininta, että Irlannin ja Pohjois-Irlannin välille ei tule ”kovaa rajaa”.

EU:ssa Ranska ryhtyi kapinoimaan sitä vastaan, että Britannia saisi määrätä omista rajoistaan. Ranskaa seurasi Hollanti ja viime viikolla Espanja. Heidän mukaansa EU ei tule suostumaan minkäänlaiseen sopimukseen, ellei EU:lle taata täysi pääsy Britannian kalavesille. Sen lisäksi EU:n pääneuvottelija Michel Barnier vaati, että Britannia alistuu EU:n laeille sekä harnmonisoi lakinsa EU direktiivien mukaisiksi.

Britannia sanoi EI!

Ei ei kelvannut EU:lle, koska EU pohjimmiltaan on valtaa hamuava omahyväinen järjestö. Vedoten 2019 tehtyyn siirtymäsopimukseen EU ilmoitti estävänsä Britannian pääsyn Pohjois-Irlannin markkinoille, joka siis oli osa Britanniaa. EU nimittäin ilmoitti, että Britannian elintarviketuotanto ei täytä EU:n vaatimuksia, jolloin EU estäisi kaiken elintarvikkeiden viennin Britanniasta yhteisön alueelle.

EU siis uhkasi Pohjois-Irlannin erottamisella muusta Britanniasta, jolloin Britannia sääti lain, jonka täytäntöönpano rikkoisi 2019 tehtyä sopimusta Pohjois-Irlannin asemasta. Tätä lakia ei panna täytäntöön ellei EU ryhdy rajoittamaan Britannian toimia Pohjois-Irlannissa.

EU:n komissiolle mikään ei ole riittävä, vaan komissio vei Britannian oikeuteen sopimusrikosta kesken neuvottelujen. Tuohan ei sinänsä ole niin merkittävä oikeusjuttu vaikka YLE tekikin siitä yhden päivän pääteeman.

Komissiolla on yli 800 oikeusjuttua vireillä yhteisön omia jäsenmaitaan vastaan jo ennestään, joten tämäkin juttu on vain nähtävä esimerkkinä komission tavasta toimia .. eikun käräjille jos ei kelpaa.

Lähtökohtaisesti on ymmärrettävä, että Britannia haluaa eroon EU:sta. Se on kansanäänestyksen tulos ja sama tulos saatiin vielä suuremmalla enemmistöllä Britannian viimeisimmissä vaaleissa. Jan Hurrin on turha puhua siitä (IS 14.10), että kansa ei ymmärrä Brexitin seurauksia. Hän jopa uhkailee Britanniaa kaaoksella kun eroaa unionista. Britannia on demokraattinen maa ja kansalla on oikeus sanoa mielipiteensä ja hallitusten on toteltava kansaa, ei Iltasanomien toimittajaa.

Siis mikä kaaos? Maailman kaikista valtioista vain 27 kuuluu EU:n sisämarkkinoihin ja muut ovat ulkopuolella. Taloudellisesti näyttääkin siltä, että ulkopuolella olevat pärjäävät paremmin kuin EU:ssa olevat, joten miksi tämä olisi kohtalokasta juuri Britannialle?

Joten pulinat pois ja toivotaan Britannialle onnea.