NUORISON on voitava hyvin, jotta heillä on edellytykset kasvaa ja kokeilla siipiään. On kuitenkin arvioitu, että nuorten syrjäytyminen on yksi Suomen suurimmista ongelmista. Tutkimusten mukaan nuorten päihde-, mielenterveys- ja ylivelkaantumisongelmat heijastuvat selkeästi koulutustasoon.

Erityisesti nuorten miesten syrjäytyminen on vakava ongelma. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle yli miljoonan, eikä inhimilliselle menetykselle voi laskea edes hintaa.

Kuten tiedetään, Marinin hallitus on pidentämässä oppivelvollisuusikää 18 ikävuoteen. Kaunis tavoite on, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaisi toisen asteen koulutuksen. Eikä siinä vielä kaikki: uudistuksen jälkeen toisen asteen koulutuksesta tulisi myös maksutonta kaikille. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?

Oppivelvollisuusuudistus olisikin erinomainen, jos sillä saavutettaisiin annetut tavoitteet ja korjattaisiin koulujen ongelmia. Oppimistulokset ovat kautta linjan laskussa, erot eri koulujen sekä tyttöjen ja poikien välillä kasvavat. Opettajien auktoriteetti on heikentynyt ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskittyminen samoihin kouluihin aiheuttaa omia ongelmiaan.

Uudistus ei ole myöskään asiantuntijanäkemysten mukaan vaikuttavin tapa puuttua syrjäytymiseen ja koulupudokkuuteen. Peruskouluiässä tai varhaiskasvatuksen aikana syntynyttä oppimisvajetta ei paikata enää toisella asteella.

Toinen ongelma piilee uudistuksen maksuttomuudessa. Koska suurin osa perheistä pystyy maksamaan oppimateriaalit itsekin, tulisi vähät resurssit kohdistaa sinne, missä tarve on suurin. Pienituloisten perheiden lapset voivat tälläkin hetkellä saada oppimateriaalilisää.

Suuri osa oppivelvollisuusuudistuksen rahoituksesta olisi menossa koulumatkoihin, oppimateriaaleihin ja -välineisiin, joilla on vain vähän vaikutusta tutkinnon suorittamiseen. Tästäkin ongelmasta päästäisiin maksuttomuutta rajaamalla.

Mitä syrjäytymisvaarassa oleville pitäisi tehdä? Mielestäni on parempiakin keinoja kuin pakottaa kokonaisia ikäluokkia istumaan pidempään luokassa. Kierre pitää katkaista jo koulussa kohdentamalla varoja ja toimia tarkoituksenmukaisesti oikeisiin kohteisiin.

Harrastustakuun toteuttaminen mahdollistaisi yhden mieluisan harrastuksen ja toisi sisältöä elämään. Ulkomaalaisen työvoiman saatavuusharkintaa tiukentamalla työpaikkoja jäisi enemmän myös suomalaisille nuorille. Keinot löytyvät, kun on tahtoa.

Oppivelvollisuusuudistuksen perimmäinen tarkoitus on hyvä, mutta uudistuksella ei toteuteta sille annettuja tavoitteita, vaan rahaa palaa tehottomiin kohteisiin.

Mikäli kunnat eivät tule saamaan riittävästi resursseja uusien velvoitteidensa hoitamiseen, joudutaan säästöjä hakemaan opettajista ja henkilökunnasta. Tällöin oppivelvollisuusuudistuksesta tuleekin koulutusleikkaus.