Valtiovarainministeri Riikka Purran 10 miljardin euron leikkausvaade on oikeansuuntainen, mutta naurettavan riittämätön. Suomen julkinen sektori on turvonnut groteskiksi hirviöksi, joka syö kansakunnan elinvoiman. Velkaantuminen ei ole vain uhka, vaan se on jo kuristamassa Suomen konkurssiin. Todellinen pelastus vaatii 20–30 miljardin euron leikkauksia, ja ne on tehtävä armotta 2–4 vuodessa. Purran retoriikka on terävää, mutta hallituksen selkäranka on kumia: Se ei kestä totuuden kohtaamista eikä kansalle puhumista. Orpon hallitus on moraalittoman korruption ja eturyhmien suojelun läpäisemä eikä se kykene pelastamaan Suomea.

90-luvun herätys loistaa poissaolollaan

1990-luvun lama oli kansallinen herätys. Ahon hallitus iski pöytään karun totuuden: Suomi oli uponnut suohon, ja jokaisen oli kannettava kortensa kekoon. Kansa katsoi kengänkärkiä ja häpesi. Tiedotustilaisuudet olivat suoraa puhetta, ilman kiertelyä tai kaunistelua. Synkät luvut lyötiin kansan eteen, ja se yhdisti. Nokia pelasti osaamattomat poliitikot, mutta luottamus syntyi rehellisyydestä. Nyt Kokoomuksen johtama hallitus on haluton ja kyvytön samaan. Orpo ja kumppanit tanssivat korruptoituneiden eturyhmien pillin mukaan, vaikka Suomi on konkurssin partaalla. Viimeisimmässä kirjassani osoitan, että tämä moraalinen rappio on vienyt maan kuilun reunalle.

Kataisen perinnöstä Orpon fiaskoon

Kriisi ei alkanut tyhjästä. Jyrki Katainen (2011–2014) sytytti velkaantumisen roihun, kun hänen hallituksensa epäonnistui rakenteiden uudistamisessa ja nojasi löysään elvytykseen. Alexander Stubb (2014–2015) jatkoi samaa selkärangatonta linjaa, antaen julkisen sektorin paisua. Juha Sipilä (2015–2019) lupasi reformeja, mutta tulokset olivat surkeita: byrokratia vain kasvoi. Sanna Marin (2019–2023) kaatoi bensaa liekkeihin pandemian varjolla, paisuttaen velkaa ja sementoiden kestämättömiä rakenteita. Nyt Petteri Orpo (2023–) perii tämän kaaoksen, mutta hänen hallituksensa on liian syvällä rakenteellisessa korruptiossa ja eturyhmien taskussa. Vuosikymmenten suhmurointi on rakentanut järjestelmän, jota ei korjata ilman yhteiskunnan romahdusta tai ulkoista uhkaa, joka pakottaa muutokseen.

Perussuomalaiset vaarassa: Soini 2.0 vaanii

Perussuomalaisilla oli tilaisuus murtaa kierre, mutta puolueen eliitti flirttailee ”Soini 2.0” -katastrofin kanssa, jossa omat taloudelliset intressit ajavat äänestäjien edun ohi. Puolueen on varottava luisumista korruptoituneiden Kokoomuksen ja SDP:n apupuolueeksi.

Minä uskon ihmisten oikeudentuntoon ja johtajien kykyihin, mutta epäilen heidän sydäntään. Tavoittelevatko kaikki Suomen pelastamista, vai onko kyse vain poliittisesta pelistä ja oman lompakon paksuntamisesta? Purran ja muiden perussuomalaisten onneksi poliittiset vastustajani loivat perättömän syytteen, joka vahvisti hallitusta. Itse en olisi koskaan sallinut puolueen neuvottelijoiden marssivan hallituspöytiin ilman selkärankaa ja selkeitä tavoitteita. Perussuomalaisten olisi syytä pysyttä puhtaana rakenteelisesta korruptiosta, sillä Suomi ei kestä enempää valtapuolueiden marinonetteja.

Leikkaukset ja totuus: nyt tai ei koskaan

Purran 10 miljardin tavoite on alku, mutta se on pelkkä pintanaarmu. Leikkausten on iskeydyttävä syvälle: byrokratian on romahdettava, ja puolueiden on hylättävä omat eturyhmänsä. Kansalle on puhuttava totta, kuten 90-luvulla. Vain rehellisyys herättää suomalaiset kantamaan vastuuta. Jos Perussuomalaiset pettävät äänestäjänsä, he menettävät mahdollisuuden muuttaa Suomen kohtaloa. Aika on loppumassa. Purran on johdettava tai väistyttävä, sillä Suomi ei kestä enempää pehmeyttä tai korruptiota.