Hallituskausi lähenee loppuaan. Tässä vaiheessa on turha tehdä mitään välitilinpäätöstä, koska koko hallituskausi on ollut sekä Kokoomuksen että Perussuomalaisten osalta täysi farssi.

Suomen talousnäkymä on ollut nähtävissä jo vuosikymmenen ajan. Merkit ovat olleet ilmassa pitkään. Korona vain kiihdytti alamäkeä, ja nykyinen hallitus löi lopulta naulan arkkuun.

Yrittäjänä olen ollut suorastaan tyrmistynyt siitä, että niin media kuin maan keskeiset poliitikot ovat joko leikkineet tietämätöntä tai olleet aidosti täysin sokeita lähestyvälle talouskriisille.

Elävätkö nämä ihmiset jo niin kaukana reaalitaloudesta, etteivät he enää kykene näkemään sitä todellisuutta, jonka yrittäjät, työntekijät ja tavalliset suomalaiset kohtaavat päivittäin?

Vähintään yhtä hämmentävää on ollut pankkien ja suuryritysten johdon täydellinen selkärangattomuus puuttua kehitykseen. Käytännössä vain Nalle Wahlroos on uskaltanut sanoa ääneen sen, minkä moni tietää mutta harva uskaltaa lausua.

Tämä kertoo karulla tavalla siitä, mitä Suomesta on tullut: suljettujen markkinoiden maa, jossa toimialat on käytännössä jaettu valmiiksi, kilpailu tukahdutettu ja eliitti oppinut elämään mukavasti järjestelmän sisällä.

Kun markkinat ovat sovitut ja asemat turvatut, katoaa myös tarve puolustaa kansakunnan tulevaisuutta.

Suuryrityksiä ei kiinnosta Suomen kohtalo. Niitä kiinnostaa vain seuraava kvartaali, osinkovirta ja johdon bonukset.

EK:n hallitusohjelma oli kosto menneistä ajoista

Hallitusohjelma, jonka EK käytännössä kirjoitti, oli laadultaan Suomen historian heikoin ja osaamattomin. Tätä olen ihmetellyt suuresti. Ohjelma ei ollut talousohjelma. Se oli kostopolitiikkaa työehtojen heikentämisen muodossa. Samalla valtion budjetin paisuminen jätettiin pysyväksi rakenteeksi ja velkaantuminen jatkui.

Kun demareiden hallitus seuraavan kerran astuu valtaan, on odotettavissa varmasti tasapainoisempi talousohjelma. Ei siksi, että sosialismi olisi ratkaisu, vaan siksi, että ammattijärjestöt ymmärtävät kylmän tosiasian: ilman yrityksiä ja yrittäjiä ei työväellä ole töitä. Tämän tietää myös demareiden johto ja lähipiiri. Heidänkin palkkansa, asemansa ja julkisen sektorin rakenteensa rahoitetaan lopulta yritysten toiminnasta.

Tätä ei EK:ssa ymmärretty.

Heikot hallituspuolueet

Kokoomuksen sosialistijohtoa Petteri Orpon johdolla käy jopa sääliksi. On selvää, ettei heillä ollut kykyä tehdä hallitusohjelmaa, jolla Suomi olisi laitettu kuntoon. Marinin ja Rinteen hallitusten luomat kustannukset jätettiin pysyväksi osaksi budjettia, ja päälle rakennettiin vielä omia rakenteita. Kaikki leikkaukset ovat olleet marginaalisia.

Viimeisessä riihessä tehdyt leikkaukset pysäyttävät Suomen velkaantumisen vuodessa noin 16 tunniksi. Näin pätevää porukkaa meillä on.

RKP on tietenkin tyytyväinen. Kokoaan suurempi puolue sai jälleen omat rakenteensa turvattua. Verovapaus jatkuu ja järjestelmä säilyy.

KD taas näytti sen, mitä odotettiin. Puolue on lamaantunut, kuten luterilainen kirkko. Uskovat uusliberaalit istuvat valtavissa kammareissa hiljaisuudessa, mutta kun pitäisi puolustaa omia arvoja julkisesti, rohkeus katoaa. Päivi Räsäsellekään ei uskalleta antaa vahvaa tukea, koska pelätään median leimaa.

Kokoomuksessa kehitys on ollut vielä surullisempaa. Puolueen johto on täysin korruptoitunut ja ottaa tänä päivänä ilolla vastaan kaikki trendit ja epäterveet ideologiat, joita media ja ajan henki sille tarjoilevat. Taloudesta ei ymmärretä mitään. Maata johtavat 90-luvulla syntyneet lapset, jotka eivät ole aikuisena koskaan nähneet talouskasvua ja joiden koko ura on tehty julkisella tai kolmannella sektorilla. Kuten olen sanonut useasti: Suomessa ei ole oikeistopuolueita.

Perussuomalaisten osalta hallituskausi meni juuri kuten ennustin. Puolueen johdossa ei ole piiruakaan todellista talousosaamista. Valtiovarainministeri teki varmasti läksynsä ja oppi ymmärtämään debetin ja kreditin eron, mutta kun asema ja tulotaso saavutettiin, todellisia irtiottoja ei uskallettu tehdä. Kemiat Orpon kabinetin kanssa toimivat liiankin hyvin.

Tätä yhteiselon iloa äänestäjät ovat seuranneet kauhuissaan.

Kaukana ovat köyhän kansan puolustajat.

Jos Perussuomalaiset haluavat vielä palauttaa luottamuksen, niiden pitää sanoa rehellisesti: epäonnistuimme täydellisesti. Ja sen jälkeen pitää pyytää anteeksi. Pieni kipinä on vielä olemassa, mutta se lähtee siitä, ettei kansalle valehdella.

Hallitukseen kannattaa palata vasta, jos kannatus on yli 30 prosenttia. Ne ajat voivat kuitenkin olla takana ikuisiksi ajoiksi, ellei puolueen johto vaihdu tai strategia muutu perusteellisesti.

Maahanmuuton kiristyksissä on tehty joitakin mukavia muutoksia, mutta ne ovat talouden kannalta marginaalisia. Niillä ei käännetä Suomen suuntaa piiruakaan.

Millä talous sitten kääntyy?

Kuntauudistus. 308 kunnan sijaan viisi kuntaa. Maakuntaliitot lopetetaan. Hyvinvointialueet lopetetaan. Julkiset luottamuspaikat leikataan uudistuksen seurauksena 80 prosentilla.

Julkisen hallinnon organisaatioiden määrä, 5 348, puretaan auki. Jokainen yksikkö arvioidaan. Suurin osa lopetetaan. Osa fuusioidaan. Hallintorakenteista irtisanotaan toistasataa tuhatta ahkeraa virkamiestä, jotka saadaan yksityisen sektorin iloksi kokoonpanotehtaisiin töihin. Maahanmuuton tarve vähenee ja EK:n jäsenyritykset saavat suomen kieltä puhuvia työntekijöitä.

Puolustusvoimien määrärahat arvioidaan uudelleen. Valtion johto lähetetään Venäjälle tekemään kauppaa ja opiskelemaan diplomatiaa alusta asti. ”Pidä ystävät lähellä ja viholliset vieläkin lähempänä” on ulkopolitiikan uusi motto ja oppinuora. Samalla vahvistetaan välejä Yhdysvaltain johtoon ja annetaan Trump Towerille tontti Vantaan Tikkurilasta kaupungintalon vierestä.

Tarkemmat yksilöidyt leikkaukset julkaisen uudessa kirjassani. Siitä voi lukea, miten Suomi pelastettaisiin. Valitettavasti niin ei todennäköisesti tapahdu.

Sillä tulevat eduskuntavaalit ovat kaikkien aikojen vaalit.

Uudella valtiovarainministerillä, Minja Koskelalla, sormet jo syyhyävät päästä valtion kirstun ääreen. Tosin siinä kirstussa ei ole enää rahaa.

Siellä on vain velkapapereita, sitoumuksia ja vuosikymmenten poliittinen konkurssi.

Lähteet:

International Monetary Fund. Finland: 2025 Article IV Consultation—Press Release; Staff Report; and Statement by the Executive Director for Finland. Washington, DC: International Monetary Fund, 2025.

Organisation for Economic Co-operation and Development. OECD Economic Surveys: Finland 2024. Paris: OECD Publishing, 2024.

Suomen Pankki. Talouden näkymät. Helsinki: Suomen Pankki, 2026.

Teknologiateollisuus ry. Suomen BKT:n kehitys vuosittain. Viitattu 25.4.2026. https://teknologiateollisuus.fi/graafit/suomen-bktn-kehitys-vuosittain.

Tilastokeskus. Julkinen velka. Viitattu 25.4.2026. https://stat.fi/fi/indikaattori/julkinenvelka.

Tilastokeskus. Kansantalous. Viitattu 25.4.2026. https://stat.fi/fi/tilastot/tietoa-teemoittain/suomi-lukuina/kansantalous.

Tutkihallintoa.fi. Julkisen hallinnon organisaatiot ja tuloslaskelma. Viitattu 25.4.2026. https://www.tutkihallintoa.fi/julkisen-hallinnon-organisaatiot-ja-tuloslaskelma.

Valtiovarainministeriö. Taloudellinen katsaus, kevät 2026. Helsinki: Valtiovarainministeriö, 2026.

Valtionvelka.fi. Faktoja valtionvelasta. Viitattu 25.4.2026. https://www.valtionvelka.fi/valtion-velan-ja-kassanhallinta/faktoja-valtionvelasta.