Vietin vuoden Libanonissa kriisinhallintaoperaatiossa rauhanturvaajana jossa pääsin näkemään palestiinalaisten pakolaisleirit ja kokemaan miltä tuntuu asua sodan keskellä. Maassa, jossa yhteiskuntajärjestelmä perustuu uskontoon – islamiin.

Olin myös samoissa jonoissa Israelissa tarkastuspisteillä – tosin tietämättäni – Hizbollahin ja Hamasin järjestöjen jäsenten kanssa – kun liikuin Israelissa uskonnollisten, pyhien paikkojen välillä. Se kokonainen vuosi, elää ja hengittää islamia ja sodan runtelemaa yhteiskuntaa, avasi silmät tavalla jota ei TV-dokumenteista ymmärrä tai kirjoista pysty kokemaan.

Niitä kokemuksia koulutin rauhanturvaajille sekä kotimaassa sotilastarkkailijakurssilla, että Norjassa. Kansainvälinen kokemus kriisinhallinta-alueilta avasi ajattelemaan asioita laajemmin myös liittyen NATO-jäsenyyteen

Rauhanturvaajan tehtäviin lähdetään rotaatio- ja tehtäväkohtaisen koulutuksen kautta. Osa meistä veteraaneista pääsee palveluksen jälkeen kouluttamaan ja valmistamaan seuraavien rotaatioiden henkilöstöä tuleviin tehtäviinsä. Oman kansainvälisen, noin kuukauden mittaisen koulutukseni sain Norjassa, jonne myöhemmin palasin myös kouluttajan roolissa. Kuukausi kouluttajatehtävissä, opetuskielenä englanti, reilu kaksikymmentä erilaista kansallisuutta. Nuo pitkähköt kielikylvyt opettivat kansainvälistä kommunikaatiota. Saman mielenkiintoisen kokemuksen sain myös kouluttajana sotilastarkkailijakurssilla Suomessa. Jo silloin pohjoismaat tekivät runsaasti avointa yhteistyötä sotilaskouluttajina.

NATO – SEURAAVA EDUSKUNTA SÄÄTÄÄ SUOMEN ASEMAN

Seuraava eduskunta ja sen kansanedustajat päättävät, sijoitetaanko Suomeen Naton tukikohtia, paljonko materiaalia tai pysyviä ulkomaalaisia joukkoja. Tuleeko ydinaseita tai muita pysyviä asejärjestelmiä. Paljonko rahaa niihin käytetään. Ja lähetetäänkö meidän poikia tai isiä ulkomaille rauhanturvatehtäviin tai sotaan. Niistä kaikesta päättävät seuraavat kansanedustajat – eivät sotilaat. Päätökset ovat poliittisia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomeen ei sijoitettaisi pysyvää tukikohtaa. Jokin arktisen sodankäynnin koulutusta tarjoava koulutuskeskus, joka tukeutuu olemassa jo oleviin varuskuntiin, saattaisi olla mahdollinen.

Suomalaisten mielipiteitä Nato-jäsenyyteen on tutkittu useiden vuosien ajan. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta totesi tuoreessa tutkimuksessaan, että suomalaisten mielestä Nato-hakemus oli hyvä asia ja että myös että Ukrainaa on tuettava sodassa Venäjää vastaan. Viime keväänä 68% oli sitä mieltä, että Suomen tulee hakea Nato-jäsenyyttä. Tällä hetkellä päätökseen suhtautuu myönteisesti jo 85 %.

NATO- UHKA VAI MAHDOLISUUS – RIIPPUU KENELTÄ KYSYY ?

Suomalainen asepalveluksen suorittanut mies saattaa pohtia, joutuuko hän nyt helpommin sotaan ja miten Nato vastaa Suomen puolustamisesta. Vastaus on, että reserviläinen ei joudu helpommin sotaan ja Suomi vastaa edelleen omasta, kansallisesta puolustuksestaan valtakuntansa alueella, Naton artikla 3:n mukaan. Ulkomaille rauhanturvatehtäviin joudutaan erikseen hakeutumaan. Väitän, että reserviläisten osalta näin tapahtuu myös jatkossa kun kyse on Naton tehtävistä.

Aluksi on hyvä muistaa että Suomi on tehnyt jo useita vuosia yhteistyötä Natoon kuuluvien joukkojen kanssa. Sekä Norja, Iso-Britannia että USA ovat osallistuneet suomalaisiin sotaharjoituksiin sekä maalla, merellä että ilmassa. Suomalainen operaatiotaito ja taistelutekniikkakin on hiottu yhteensopivaksi edellä mainittujen maiden – eli Naton kanssa. Materiaalituen antamista ja vastaanottamista on harjoiteltu myös käytännössä Suomen rajojen sisäpuolella. Sitä samaa tehdään juuri nyt hiukan hätäisemmin viime tingassa myös Ukrainassa, sotaolosuhteissa. Suomi teki sen jo rauhan aikana.

Tietojärjestelmät ovat yhteensopivia. Jopa kartalle piirrettävät taktiset sotilasmerkit tunnistaa sekä Nato- että suomalainen sotilas. Suomalainen pataljoonan komentaja osaa antaa Nato-joukkojen komppanian päällikölle käskyjä ja osaa itse ottaa vastaan Nato-joukoista koostuvan ylemmän esikunnan käskyt. Ja näitä kaikki on jo harjoiteltu. Kokeiltu käytännössä. Ja sen perusteella suomalaisia pidetään sotilaallisen suorituskyvyn lisäarvona Natossa.

Kaksi tasoa tai näkökulmaa kannattaa muistaa kun keskustellaan Natosta ja Venäjästä samassa lauseessa. Yksikään kenraali ei ole tehnyt päätöstä aloittaa sota naapurimaata vastaan. Se päätös on lähes aina poliittinen ja sen tekee maan poliittinen johto. Ukrainan tapauksessa V. Putin. Tämä on se ensimmäinen taso, jolta asiaa kannattaa ensin tarkastella; turvallisuuspoliittinen näkökulma. Natoon liittyminen kannatti Suomen osalta siksi, että (myös venäläiset) poliittiset päätöksentekijät ymmärtävät ainakin turvallisuuspolitiikan näkökulmasta välttää suoraa konfliktia ”vahvemman” kanssa. Myös Nato välttää joutumasta osalliseksi Ukrainassa. Se ei halua joutua olemaan kansainvälisen lain näkökulmasta sodan osapuoli Venäjän kanssa. Myös Venäjä – uhkailuistaan huolimatta – välttää loppuun asti aloittamasta sotaa vahvempaansa vastaan. Yksi maa on eri asia kuin koko liittouma. Tämä on siis se poliittinen pidäke, jonka Suomi sai samalla kun haki jäsenyyttä. Toki Suomella oli ollut jo runsaasti yhteistoimintaa, mutta varsinainen jäsenhakemus vasta tuo suojaa siltä aggressiiviselta, poliittiselta päätöksentekijältä. Hän harkitsee kaksi kertaa ennen kuin eskaloi sotaa Natoa vastaan. Ja myös Nato välttää tätä konfliktia. Siksi Ukrainaa ei hyväksytty Naton jäsenyysprosessiin, koska se olisi sitonut myös Naton samalla sodan osapuoleksi.

Toinen taso tai näkökulma on se sotilaallinen, maanpuolustuksen ulottuvuus. Että mitäs jos Venäjä kaikesta huolimatta hyökkääkin Suomeen.

Jo vuosien ajan olemme saaneet Naton kumppanimaana ostettua sellaista asemateriaalia, joka ei muutoin olisi ollut mahdollista. Naton jäsenmaana aukeavat ne loput, parhaatkin aseteknologian tuotteet. Niitä kun ei vastustajalle myydä. Tai epävarmoille Prospect-jäsenille. Ja kuten tiedossa on, niin Suomen puolustusvoimat on ollut Nato-yhteensopiva jo vuosia kaiken tämän yhteisen harjoittelun jälkeen. Jos siis tuo poliittinen pidäke ei toimisi ja Putin antaisi tehtävän toteuttaa Suomen maaperällä ”erityisoperaation”, niin Suomen valmius olisi merkittävästi parempi kuin Ukrainalla oli. Jo Krimin valtauksesta asti Suomen armeijan joukkojen valmiutta nopeaan liikekannallepanoon ja nopeaan toimintaan on kasvatettu ja pidetty yllä. Myös sen materiaalisen tuen vastaanottamista on harjoiteltu. Joten olemme olleet jo aikaisemminkin tässä merkittävästi paremmalla tasolla kuin Ukraina.

Lisäksi Naton jäsenmaana meille avautuu aivan toisenlaiset resurssit oman maan puolustamiseen. Edelleen Suomi itse päättää miten ja missä taisteluja käytäisiin, mutta meillä olisi käytössä kaikki mahdollinen Naton asejärjestelmien teknologinen kehitys, jossa Venäjä on selkeästi jäljessä. Esimerkiksi Suomella ei ole resursseja omiin satelliittitiedustelujärjestelmiin mutta Naton jäsenmaana saamme käyttöömme myös kaiken sen tiedustelutiedon, jota nykyaikaisessa sodankäynnissä tarvitaan menestymiseen. Dronet, miehittämättömät ilma-alukset, itseohjautuvat tykistön ammukset, erilaiset ohjusjärjestelmät merellä, maalla ja ilmassa, elektroninen sodankäynti ja -häirintä ja niin edelleen. Naton jäsenmaana on mahdollisuus saada käyttöön sitä teknologiaa, jonka vain laaja länsimainen yhteistyö ja resurssit ovat mahdollistaneet. Puhumattakaan liittouman joukoista, joita saisimme tueksemme.

Suomen puolustusvoimien kansainvälisiä harjoituksia toteutetaan vuonna 2023 yhteensä noin 90 kappaletta. Maa-, meri-, ja ilmavoimien harjoituksissa yksi merkittävä päämäärä on yhteistoiminnan harjoittelu Ruotsin kanssa. Luonnollisesti meillä on runsaasti yhteistä puolustettavaa ja yhteisiä intressejä naapurimaamme kanssa. Siis kaiken kaikkiaan sotilaallinen suorituskykymme on kasvanut ja jatkaa niin merkittävää kasvua, että Suomen rajojen ylittäminen asevoimin edellyttää melkoisen vahvan syyn ja perusteen. Itselleni sellaista ei tule mieleen.

Naton jäsenyyden vaikutuksia on arvioitu puolustusvoimissa ja ainakin henkilöstön palvelussuhteen ehtoja, palkkausta, oikeusturvaa ja työaikoja koskevaa ohjeistusta tarkennetaan ja mahdollisesti myös asetuksia joudutaan muuttamaan. Tämä valmistelutyö on aloitettu puolustusministeriön johdolla jo 2022 marraskuussa. Naton organisaatioissa erityisesti suomalaisten upseerien määrä tulee merkittävästi kasvamaan. Tämä seikka saattaa puolestaan tarkoittaa sitä että korkealaatuiselle reservillemme tulee enemmän koulutusvastuuta ja harjoituksien järjestämisvastuita kotimaassa.

Tulevilla kansanedustajilla, tai ainakin osalla heistä on syytä olla jotain todellista osaamista ja sanottavaa näihin Natoa ja Suomen turvallisuutta koskeviin asioihin. Pelkät mielipiteet ilman faktoja eivät riitä kun niistä käydään keskusteluja ja väittelyitä eduskunnan istunnoissa, valiokunnissa tai puolueiden omissa valmistelukokouksissa. Tai kun aiheesta kirjoitellaan blogitekstejä tai lehtiartikkeleita.

Kirjoittaja on kansanedustajaehdokas Keski-Suomesta.

Laukaan kunnanhallituksen 2. varapj ja

Laukaan perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja