Pahin ja pelottavin asia, jonka monilla telttakeikoillani vaalityössä olen nähnyt, on tuskin murrosikää saavuttanut narkomaani. He tulevat nälissään kysymään makkaraa. He ovat laihoja ja kalpeita ja ovat saattaneet alkaa menettää jo hampaitaan. Päällä pakkasessa on huppari ja tennarit. He koittavat jopa kohteliaasti keskustella politiikasta, mutta ajatus harhailee. Tällaisten nuorten määrä on kasvussa ja jokaisen poliitikon tulisi mennä lähiöihin katsomaan omin silmin, miten kansakunnan tulevaisuus voi.

Mitä Suomessa on oikein tapahtunut? Poliittiset linjaukset, jossa rahaa heitetään maastamme ulos ja vastaavasti otetaan ulkomaisia rahareikiä tänne, johtavat tilanteeseen, jossa meillä ei riitä resursseja hoitaa yhtään suomalaista vaaran vyöhykkeellä kulkevaa perhettä. Asenteet, joissa korostetaan globaalia pössistä ja marginaali-ilmiöiden olennaisuutta ja jossa käyttöhuone on tärkeämpi kuin koti, ovat lapselle myrkkyä. On ikävä todeta, mutta kasvatus kunnon kansalaiseksi on osittain muuttunut vanhanaikaiseksi, sillä vanhemmilla pitää olla omaa aikaa bilettää.

Kuka tekee työt ja vie Suomea jatkossa eteenpäin? Sen laihan, sekaisin olevan, makkaraa pyytävän pojan tai tytön pitäisi olla iloinen ja elinvoimainen. Hänen pitäisi opiskella, työskennellä ja perustaa perhe. Vai tehdäänkö niin, että suistetaan kansakunta ikuiseen pilveen ja perikatoon ja katsotaan, josko muualta tullut halpatyövoima pyörittää jatkossa elinkeinoelämää ja hallintoa?

Näitä olen miettinyt räntäsateessa teltallani sydän sykkyrässä…