Suomen ja suomalaisten kannalta vuosi 1994 oli surullinen, jopa suorastaan häpeällinen. Silloin yksipuolisen propagandan seurauksena Suomi päätti liittyä Euroopan unioniin.

Sen jälkeen liittovaltiorakennelmaa on punnerrettu kasaan askel askeleelta. Mitä pidemmälle on menty, sitä suuremmiksi ongelmat ovat kasvaneet. Nyt olemme kokeneet eurooppalaisen talousromahduksen, eikä putken päässä näy valon kajoa.

Yhä useampi eu- ja eurouskovainen myöntää väärän valinnan. Nyt esimerkiksi tähän saakka lähes kritiikittä eurooppalaisen liittovaltion ihanuutta ylistänyt Sixten Korkman toteaa Helsingin Sanomissa selkokielisesti, että ”nyt ollaan umpikujassa”.

”Tässä tarinassa on draaman ja tragedian aineksia. Tarkoitusperät olivat hyvät, mutta matkassa oli liian paljon idealismia ja liian vähän raadollista työtä”, Aalto yliopiston professori Sixten Korkman tunnustaa.

Vuonna 1994 Paavo Lipponen valehteli televisiossa. Hän piti edesvastuuttomanana pelotteluna puheita Suomen markasta luopumisesta. Vieressä nyökytteli päätään mm. Esko Aho. Samaa propandaa toisti EU-myönteinen media. Kansa valitettavasti luotti näihin puheisiin.

Mutta miten kävikään? Pääministerinä Paavo Lipponen lähti viemään Suomea heti Euroopan unioniin liittymisen jälkeen vahvasti mukaan Euroopan talous- ja rahaliittoon Emuun. Vauhti oli kova.

Korkmanin mielestä nyt ollaan umpikujassa. ”Rahaliittoa on poliittisesti mahdotonta purkaa, mutta liittovaltiokehitys on fantasiaa. Pankkiunioni ja sijoittajavastuu voivat olla ulospääsy.”

Korkman näyttää olettavan, että väärästä ratkaisusta päästään eroon tekemällä yhä pahempia vääriä ratkaisuja.

Eihän se niin mene. On tehtävä kuten entinen alokas sotaväessä. Hän ei yrittänyt korjata vanhaa asentoa, vaan teki kokonaan uuden. Päivä päivältä yhä useampi näkee tosiasiat EU:n ja euron osalta ja vaatii koko systeemin purkua tai täydellistä uudistumista.