Sosiaali- ja terveysuudistusta on valmisteltu hetken aikaa ja se tulee vaikuttamaan uusien kunnan- ja kaupunginvaltuustojen päätöksentekoon ja toimintaan todella paljon. Itse päätin hakeutua ehdokkaaksi koska aikaisemmin SoTe – asiat ovat tuntuneet hieman kaukaisilta ja olen työssäni keskittynyt enemmänkin kunnan muiden tehtävien tarkasteluun ja kehittämiseen.
Eilen työpäivän jälkeen olin auttamassa tuttua yrittäjää, hän päätti laajentaa liiketoimintaansa uusiin tiloihin ja sitten joskus palkata myös lisää työvoimaa. Kannoimme erilaisia tarvikkeita ja kaikki meni oikein mukavasti kunnes päätimme aloittaa tuotantokoneiden siirtämisen pois kuormalavoilta. Teimme hieman virityksiä ja omasta mokasta johtuen kaadoimme noston yhteydessä yhden noin 300 kiloisen kutomakoneen. Harmittavasti tätä kutomakonetta kannatteleva metallipalkki iskeytyi kohtuullisen ”mukavalla” voimalla päähäni siten että tajunta oli lähteä. Kuten päävammoissa yleensäkin, verentulo on aika voimakasta, niin ensimmäisenä päätimme yrittää tyrehdyttää verenvuotoa. Kaikki menikin ihan hyvin kunnes ystäväni tarkasteli syntynyttä haavaa ja totesi että taitaa olla syytä lähteä SoTe – palveluiden piiriin, eli ensiapuun, sanoin että katselen tilannetta eka hetken aikaa ja teen sitten ratkaisuni. Kaverini lähti kotiin ja minä lähdin koiran kanssa lenkille kohti autoani.
Hetken käveltyäni alkoi päässä jomotus joten ajattelin että taitaa sittenkin olla parasta hakeutua päivystykseen. Olin itselle ns. uudella paikkakunnalla joten ensiavun etsiminen alkoi googlen kautta, pirskatti paikkakunta on kohtuullisen pieni ja lähimpään päivystykseen on 40 kilometriä eli noin puolentunnin ajomatka. Aikanahan tuo ei ole kohtuuton mutta muut seikat saattavat tehdä tästä turvatonta, kerron kohta… Minulla oli koira mukana joten ensiksi pohdin mitä teen koiran kanssa, eihän sitä voi ensiapuun mukaankaan ottaa. No soitin Isälleni ja hän lupasi ottaa koiran hoitoonsa, ajattelin että pieni kiertomatkahan tuossa tulee mutta pääseepähän koira hoitoon. Tipautin koiran sitten isälleni ja ajelin kohti Acutaa (Tampereella) jossa päädyin hoidon kiireellisyyden arviointiin ja tämän jälkeen jonottamaan hoitoa. Pääsinkin hoitoon reilun kolmen tunnin jonotuksen jälkeen ja tikit päähän, ohjeet että ei saa olla yksin (tai ainakin vaimolta/faijalta/tutulta tilattava tarkastussoitto yöllä etten ole tajuton).
Kaikki meni kohdaltani siis mainiosti, tikit päässä kunnon jomotus ja yhtä kokemusta rikkaampana mutta tapahtuma pisti ajattelemaan. Mitä jos olisin ollut yksinäinen vanhus ja minulle olisi sattunut päävamma vaikka kotona kompastuessani, olisiko uusi kaukaa hallinnoitava terveyspalvelu toiminut riittävän hyvin, kotikaupungissamme Helsingissä varmastikin olisi vai olisiko, entä jos olisin pienituloisena eläkeläisenä joutunut muuttamaan Helsingistä pienemmälle paikkakunnalle jossa tuttujen verkostoa ei ole ehtinyt rakentumaan… Mitä jos…
Tapahtuma pisti ainakin minut ajattelemaan: Pitäisikö kunnanvaltuustojen kuitenkin tehdä asialle jotain, pohtia varmistuspalvelun rakentamista tai jotain muuta? Ei kuntien ja kaupunkien rooli turvallisuuden ja elinympäristön tuottajana muutu vaikka SoTe synnytetäänkin, paljon asioita on auki ja paljon on vielä tehtävää!

Äänestä, voit vaikuttaa.