Perussuomalaiset

Niina Immonen

Rusinoita pullista

Hallitus pyrkii katkaisemaan velkautumiskierteemme kehysriihen kolmen miljardin lisäsäästötoimenpiteillä, mutta kuka tässä maassa todella ajattelee veronmaksajien etua, kun tehdään ratkaisuja hyvinvointialueilla? Säästöjä pyritään tekemään, toimet kuitenkin ovat lyhytnäköisiä ja esimerkiksi kiinteistöihin liittyvät suunnitelmat tuntuvat veronmaksajan näkökulmasta hölmöläisen hommilta.

Hyvinvointialueilla, kunnilla ja valtiolla on omat budjettinsa. Yhtälailla kuin on arvosteltu sitä, ettei kunnilla ole aiempaan verrattavaa motivaatiota panostaa hyvinvoinnin edistämiseen ja sitä kautta sosiaalisten tai terveydellisten ongelmien ennaltaehkäisyyn, ei myöskään hyvinvointialue ajattele kuntien elinvoimaa, kun napsii rusinat pullista palveluverkkoa muokatessaan.

Satakunnassa aluevaltuustolta vietiin päätösvalta niin terveysasemien, hoito-osastojen kuin ympärivuorokautisten asumisyksiköiden lopettamispäätösten osalta, vaikka Perussuomalaiset ja Keskusta tuota päätösvaltaa penäsivätkin. Palveluverkkosuunnitelman mukaan alueemme 28 terveysasemasta tulevaisuudessa jatkaa vain 6-7 ja vuodeosastoista 9 sijasta 2. Paitsi, että nämä suunnitelmat vievät palvelut etäälle, ovat monet sote-rakennukset jäämässä lähivuosina tyhjiksi, eivätkä potilaista ja asukkaista tyhjentyvät osastot ja yksiköt löydä käyttötarkoitustaan kuntien käytössä.

Kuntaliiton ja Senaatti-kiinteistöjen toteuttamasta kyselystä selviää, että maassamme kunnat ovat arvioineet tyhjäksi jäävän noin 780 sote- ja pelastustoimen tilaa; kaikkineen yli 2 miljoonaa huoneistoalaneliömetriä. Tilamäärällisesti puhutaan noin 30%:sta sote- ja pelastusalan tiloja. Kuitenkin tiloista liki 40% on rakennettu 1970-80 luvuilla ja olisivat peruskorjausiässä. Korjauksia on jätetty tekemättä, koska on odotettu sotea ja sen palveluverkkoratkaisuja.

Lopulta kärsijänä on veronmaksaja. Käyttöönsä soveltuvat tilat suljetaan, kun palveluja keskitetään ja haetaan säästöjä, mutta tyhjentyville tiloille ei löydy muuta käyttötarkoitusta. Rakennusten jälleenmyyntihinnat vaihtelevat eurosta pariinkymmeneen tuhanteen euroon, vaikka veronmaksajien rahoja on niihin seiniin uhrattu miljoonia euroja. Odotettavissa on myös sinänsä käyttökelpoisten tilojen purkutuomioita.

Seinät eivät hoida ketään, sen tiedämme, ja tietyssä mittakaavassa keskittäminen voi olla taloudellisestikin kestävä ratkaisu. Mutta summa summarum: ei pitäisi olla erikseen hyvinvointialueen etua ja kuntien etua. -Pitäisi olla vain veronmaksajien etu, koska me tämän koko lystin rahoitamme.

———————————————————-

Kirjoittaja on aluevaltuutettu ja varakansanedustaja.