Neljäkymmentä Satakunnan aluevaltuutettua vaati hyvinvointialueen hallintosääntöä muutettavan kiireellisesti. Aloitteessa edellytettiin, että hallintosääntöä päivitetään ennen talousarvion käsittelyä siten, että palveluverkkopäätökset kuuluvat aluevaltuuston toimivaltaan. Nyt kuitenkin virkakunta on valmistellut asiasta esityksen tekstillä “Aluevaltuusto päättää sote-keskusten saavutettavuuteen liittyvistä merkittävistä muutoksista”.

Sote-keskus ja saavutettavuus eivät ole likimainkaan yhtäkuin palveluverkko. Vaikka virkakunnan esitys on käynyt läpi laintarkastelun, se ei nyt vastaa ollenkaan siihen, mitä valtuutetut pyysivät.

Hallintosäännössähän ei tällä hetkellä ole erillistä mainintaa, kuka päättää palveluverkosta, vaan on tulkittu, että ratkaisut tekevät virkakunta vedoten siihen, että vastaavat toimialueidensa toiminnasta, taloudesta ja integraatiosta. Palveluverkosta pikaisen googlauksen perusteella päättävät mm. Häme, Keski-Suomen hyvinvointialue ja Etelä-Savo. Yksinkertaisimmillaan hallintosääntöön on kirjattu, että aluevaltuusto päättää palveluverkosta.

Ja niin pitäisi meilläkin olla valtuutettujen valtaosan mielestä. Virkakunta ei kuitenkaan päätösvaltaa päättäjille asiassa halua, koska ei luota päättäjien kykyyn tiivistää palveluverkkoa; suurin pelko lienee taloudelliset raamit, joiden pelätään päättäjien käsissä murenevan. Tiloista luopumisesta on kaavailtu 3,5 miljoonan säästöt, mikä on murto-osa 92 miljoonan muutosohjelmasta. Palveluverkko luonnollisesti linkittyy siihen toimintatapojen uudistamiseen, mitä meillä on syytäkin tehdä, mutta toimipisteiden suluille ja lopetuksille tulisi olla vaihtoehtoja ja muutosten tulee olla taloudellisesti ja toiminnallisesti perusteltuja.

Ensin valtuusto laitettiin mukapäättämään palveluverkon raameista ja strategisista periaatteista samaan aikaan, kun toimitilalopetukset sisältävä loppuraportti oli jo valmiina. Raportti tuotiin päättäjille vain tiedoksi, eikä siihen voinut tehdä muutoksia. Nyt, kun päätösvaltaa epätoivoisesti yritetään saada päättäjille, niin virkakunta vielä keksi keinon antaa valtuustolle roolia terveysasemien saavutettavuudesta (mitä sekin lopulta tarkoittaa?) vaikka lopulta terveysasemat ovat vain osa palveluverkkoa. Kysymys kuuluu, miten pitkään tällainen virkatoiminta nauttii päättäjien luottamusta? 

Ymmärrämme talouden tiukkuuden, mutta emme voi hyväksyä päättäjien roolia sivustakatsojina.