Tätä ovat jotkut kyselleet ja siksi siihen pitää vastata.

Ensinnäkin, persoonana olen sellainen, joka pohtii ja miettii asioita eteenpäin liiankin kanssa. Tämä viisi vuotta sitten tehty päätös oli siis harkittu, vaikka olikin spontaani.

Arvoni ja ajattelumaailmani puolsivat

Samaistun luonnostani heikompiin väestöryhmiin ja haluan auttaa niitä, joiden ääni ei tule kuulluksi. Politiikassa sitä ei perinteisesti tapahdu. Siis perinteisesti. Yllätyin itse positiivisesti liittyessäni tähän puolueeseen. Puolueen säännöissä todetaan selvästi, että toiminnan tarkoituksena on ajaa noitten heikompien ihmisryhmien asiaa ”kristillis-sosiaaliselta pohjalta”. Minun mielestä hyvin sanottu.

Perussuomalaiset -puolueessa ja sen jäsenissä on nähtävissä runsaasti kansanomaisuutta. Rahvaaseen samaistuminen on mielestäni hyvä asia, poliittisten päättäjien pitää uskaltaa olla ihmisiä. Joskus se saattaa näyttää junttimaiselta, mutta itse en näe sitä isona ongelmana. Junttienkin pitää saada äänensä kuuluviin.

Kansalaisvelvollisuus ja haasteellisuus

Jokaisen tehtävä on toimia toisten parhaaksi parhaan ymmärryksensä mukaan. Sen sijaan, että keräisin kotisohvalla negatiivista stressiä uutisia seuratessa, haluan olla aktiivisesti vaikuttamassa asioihin. Tämä on haastava tehtävä, mutta niitähän mies tarvitsee. Virheitä tekee jokainen, paitsi se, joka ei tee mitään.

Politiikalta ja poliitikoilta puuttuu uskottavuus

Vaalilupausten kestävyys on kestovitsi ja siksi huono sellainen. Kannattaa seurata, ketkä edustajat oikeasti ottavat asioista selvää ja ajattelevat omilla aivoillaan miettimättä facebookin ”tykkää” -klikkauksia. Itse pyrin ensin tekemään sitä, mikä on oikein, sen jälkeen tekemään sitä, mikä on oikein ja lopuksi tekemään sitä, mikä on oikein. Kuten Vaasan Perussuomalaisten kaupunginhallituksen jäsen Mauri Ollila vastasi, kun häntä taivuteltiin äänestämään tietyllä tavalla yksimielisen päätöksen aikaansaamiseksi: ”Yksimielinen päätös saadaan, kun te olette kanssani samaa mieltä.”