Maatalousbyrokratia on kallista ja osittain turhaakin

 Julkaistu  Maaseudun Tuelvaisuudessa 12.1.2015

Minun järkeeni ei mene miksi maatalouteen kuuluvan viranomaistyön eli hienosti sanottuna byrokratian hintaa ei osata laskea. Euromäärät saavat olla vain arvioita, koska maataloutta hallinnoidaan monella eri taholla, mutta suurin piirtein sen kyllä pystyy laskemaan. Epäilen, että eurot ja työmäärä ovat niin suuria, että sitä ei haluta julkistaa. Joku muukin kuin maanviljelijä saattaisi älähtää, että miksi valvonta ja muu byrokratia on näin mittavaa Maatalouden hallinnointi ja siihen kuuluva lainsäädännön pikkutarkka ymmärtäminen on vaikeaa Turhalta sääntelyltä ja valvonnalta saatavat säästöt voitaisiin siirtää esimerkiksi maataloustuloon ja näin laskea elintarvikkeiden hintoja.

Maaseudun Tulevaisuus -lehti oli päättänyt selvittää maatalousbyrokratian hinnan, mutta lopputulokseksi tuli, etteivät sitä pysty selvittämään. Maa- ja metsätalousministeriö tietää omat menonsa, mutta sen jälkeen menee vaikeaksi (MT 23.7.2014).  Kunnista olisi helppo kysyä, kuinka paljon hallinto maksaa ja samalla voisi kartoittaa, montako henkilötyövuotta paikallishallintoon käytetään. Lisäksi on pikkubyrokraatteja kuten Evira.

Valtiovarainministeriöstä kerrotaan, ettei Suomen osuutta Brysselin maataloushallinnon kustannuksista pystytä selvittämään. Kummallista. Maaseudun Tulevaisuudessa laskettiin jonkinlainen arvio kustannuksista ja päädyttiin ainakin 110 miljoonan euron hallintokuluihin. Maatilaa kohti tämä on noin 2 000 euroa. Maatalouteen menee EUn budjetista suuri osan kaikkine tukineen, valvontoineen ja virkamiehineen. EUn virkamiesten lisäksi on siis oma kansallinen koneistomme. Tällainen kaksitasoinen järjestelmä maksaa.

Etelä-Pohjanmaalla oli toimivia maatiloja 1995 noin 12.500 ja tarkastajia silloisessa ELY-keskuksessa tasan 1 ja valvottavia tiloja 752 Viljelijän piti lukea tukiasioista 62 sivun verran ja noin 31.000 sanaa. Vuonna 2005 maatiloja oli noin 7900, tarkastajia 19 ja valvottavia tiloja 473. Mikä mielenkiintoisinta niin tukihakemuksia varten piti lukea 264 sivua ja 190.000 sanaa. Lukemansa pitää yleensä vielä ymmärtää.

Valvonnan määrä on pysynyt 5-6 prosentissa, mutta valvonta on tarkentunut, koska valvojienkin määrä on kasvanut erilaisten uusien tukien myötä. Enää ei pysy mukana. Tämän sähköisen tukihaun kustannuksia ei pysty kukaan hinnoittelemaan, mutta paljon on työvuosia tarvittu ja niitä menee edelleenkin.

Pyyntö hallinnolle: Älkää enää lisätkö tätä tukiviidakkoa, jos meinaatte syödä kotimaista ruokaa. Ympäristötuki on kansallista suunnittelua ja sitä ja sen järkiperäisyyttä ei ymmärrä enää kukaan. Meistä viljelijöistä ei kukaan tahallaan pilaa ympäristöään ja käytännön viljelijä on se, joka ymmärtää mikä kasvattaa viljan ei byrokraatti. Neuvoja saa aina antaa, mutta ei ihan ehdoin tahdoin täysin päättömiä määräyksiä. Ensi vuoden lannoitemäärien rajoitukset ja niin edelleen ovat ihan sekopäisiä.

Jokainen maatalousyrittäjä tietää, että taas 2015 byrokratia kasvaa entisestään ja kirjallisiin töihin menee entistä enemmän aikaa. Lisäksi lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti ja jos jostain syystä hakemusten jättö myöhästyy tai niihin tulee pienikin tahaton virhe, pienevät tuet heti ja suurilla prosenteilla.

Maatalouspolitiikkaa on hakoteillä. Aina kun on luvattu byrokratian vähenemistä, niin se on vaan entisestään kasvanut. Ihmeellisintä on pinta-alojen mittaaminen ja hallinnon vastuu siitä eli tarkastajan edellisen vuoden pinta-alamittaukset eivät päde seuraavana vuonna. Ei voi ymmärtää, miksi hallinnolla ei ole mitään vastuuta toimistaan.

                                                                                                    Maarit Markkula

                                                                                                     agronomi, opettaja

                                                                                                     Köyliö (Ps)