Julkaisen bloggaukseni kolmessa osassa, jotta yksittäinen bloggaus ei olisi liian pitkä ja väsyttävä luettavaksi. Joka osa on kuitenkin pitkä, sisältäen paljon pohdittavia asioita. Tärkeitä asioita ei vain voi käsitellä pintapuolisesti muutamalla lauseella, on pakko pohtia syvällisemmin.

Aiheen taustaa, ensimmäisen osan ydin. Keskustelimme ystäväni Jari Rajalan kanssa ”päätöksentekoautomaatista”. Koska molemmat olemme olleet kymmeniä vuosia science fictionia harrastavia, ajattelutapamme on muokkautunut ennakkoluulottomaksi uutta kohtaan, ja samalla myös kriittiseksi löytämään virheitä esitetyistä teorioista.

Stubb ehdotti Huomenta Suomi- lähetyksessä, että päätöksenteko voitaisiin korvata tekoälyllä.Hän perusti väitteensä jo pitkällä kehityksessä olevaan terveydenhuollon diagnostiikkajärjestelmään. Mainittu järjestelmä on hyvä ja hieno, koska juuri oikean diagnoosin teko on mitä vaikeinta. Taitavinkaan lääkäri ei pysty pitämään päässään sitä järjettömän suurta tietomäärää, joka tarvitaan oireitten yhdistämisessä juuri oikeaan sairauteen. Siksi sairaudet liian usein diagnostisoidaan oikein vasta ruumiinavauksessa!

On hyvin yksilöllistä, millaisia oireita ihminen saa, ja silloin ihmiseltä helposti menee ohi oikea diagnoosi, kun ”jotain puuttuu”. Tekoäly voisi antaa kylmästi useita mahdollisuuksia, prosentuaalisin todennäköisyyksin, vedoten miljoonien ihmisten sairaskertomuksiin eri maissa.

Asiaa käsittelevissä dokumenteissa on näytetty, miten heuristinen tekoäly selviytyy esimerkiksi röntgenkuvien luennasta monin verroin ihmistä paremmin. Mainitussa järjestelmässä on kaksi suurta vikaa, joille ei mitään voi. Toinen on kultti-tv-sarjan ”dr House” mukainen: ”Everybody lies”. Eli potilas itse jättää kertomatta jotain taudinmääritykselle olennaista. Joko tyhmyyttään, tai useammin tarkoituksella. Toinen asia on, huomaako kukaan sairastumiseen liittyviä asioita, jotka liittyvät sairastuneen viimeaikaiseen toimintaan. Lähes aina kysytään jotain niin yksinkertaista, kuin että oletko matkustanut ulkomailla juuri, tai oletko ollut sukupuoliyhdynnässä…. Kumpikaan ei kerro yhtään mitään, koska ei kysytä esimerkiksi oletko ollut tekemisissä jonkun hiljattain ulkomailla matkustaneen kanssa, tai mitä olet HARRASTANUT viimeisen viikon aikana. Toisinaan nuo harrastamiset voivat kertoa sen ongelman, miten olisi vaikkapa sukeltaminen, vaikea diagnostisoida ”sukeltajantautia”, ellei siitä kukaan kerro.

Nykyiset tekoälyt eivät ole tietoisia, eli älykkäitä, mutta heuristiikka tekee niistä tavallista tietokoneohjelmaa paljon älykkäämpiä. Päätteleminen siis onnistuu jossain mitassa.

Joka tapauksessa, nykyiset tekoälyt, jotka eivät osaa itse kysyä asioita, joita ihmiselle ei tule mieleen, ovat ohjelmointinsa summa.

Jos tuosta ohjelmoinnista on unohtunut jotain, se sitten puuttuu, ja vaikuttaa myös päätöksiin.

Ja teköäly kuvastaa ohjelmoijiensa asenteita myös, päätöksenteossaan.

Todella paljon ihmisten selviytymismahdollisuuksia parantavista lääketieteellisistä ohjelmista tullaan sitten valtakunnan johtamiseen tekoälyn voimin.

On tietenkin täysin totta, että tekoäly olisi hyvä johtaja.

Ihmistä paljon paremmat tiedot, ei esimerkiksi edes yrittäisi tarjota lakiesitystä, joka on ristiriidassa perustuslain kanssa.

Ei välittäisi ideologioista mitään, tekisi päätökset välittämättä seuraavien vaalien tuloksesta, eli ei tarvitsisi tehdä lehmänkauppoja, eikä nuoleskella ketään, eikä sen taakkana olisi ”vanhat tavat”, vaan lopultakin päätöksiä voitaisiin tehdä joustavasti ja ennen kaikkea nopeasti, juuri sen päivän tilanteisiin sopien.

Hieno utopistinen ajatus, eikö vain?

Itse vastaan KYLLÄ, isoilla kirjaimilla.

Ongelmat tulevat mainitun tekoälyn ohjelmoinnista, senhän ohjelmoivat ihmiset.

Millaisia kriteerejä ohjelmoijat antavat? Keiden kansalaisten edut ovat etusijalla?

Tiedämme väitteet siitä, että jos rikkaille annetaan pieni verotus, (muka) sen jälkeen investoinnit virtaavat maahan, ja kaikilla on töitä. Tiedämme myös väitteet, että jos varallisuus jaetaan tasan, kaikilla on hyvä olla (kommunismi). Kumpikaan ei ole toteutunut vähimmässäkään määrin…

Enpä siis antaisi valtionhallintoa tekoälyn käsiin, niin kauan kuin laskennan parametrit ovat peräisin IHMISILTÄ.

Voisin uskoa järkevän järjestelmän syntyyn vasta, kun päätöksiä tekevä kone olisi tietoinen, eli kävisi läpi koko ihmisen historian, OPPIEN virheistä, ja tekisi päätökset sen mukaan.

Ihminenhän ei ole oppinut virheistään, samat epäonnistuneet trendit toistetaan aika-ajoin, vaikka historia osoittaa niiden epäonnistuneen ennenkin.

Entäpä tietoinen tekoäly, jolle annetaan päätäntävalta, onko tietoisuus sama kuin empatia?

Empatia mahdollistaa huolenpidon myös huonossa tilanteessa olevista ihmisistä, joista ei sillä hetkellä ”ole hyötyä” koko yhteiskunnan kasvulle/hyvinvoinnille.

Välittäisikö tietoinen kone ihmisistä mitään, vaiko pyrkisi tehtävänannon perusteella nostamaan yhteiskunnan kilpailukykyä, jolloin köyhät jäävät jalkoihin?

Huomaamme varmaan Stubbin ajattelutavan samanlaiseksi, köyhät kyykkyyn…

Osa 1 loppu. Pyydän malttamaan kommentoinnissa, kunnes olette lukeneet kaikki kolme osaa. Vastaus saattaa löytyä myöhemmistä osista.