Pakkoluovutetut alueet
Katselin tuon nimistä neliosaista juttua Teemalta ja pakko on heittää muutama ajatus. Äitini oli Kannaksen Metsäpirtistä ja isäni suku Suursaaresta. Olen siis tuplaevakkojen jälkeläinen ja kuulun todennäköisesti viimeiseen sukupolveen, jolla vielä on jonkinlainen henkinen yhteys noihin pakkoluovutettuihin alueisiin. Lapsesta asti minulle kerrottiin tarinoita kauniista ja vauraasta Karjalasta. Osallistuin lapsena karjalaisten iloisiin tapahtumiin. Jopa hautajaisissa unohdettiin suru ja jälleen näkemisen riemu valtasi aina saattoväen. Suursaaren pappa ja Akki-setä heräsivät isäni tarinoissa henkiin ja vielä vanhana ukkona luen Akki:n kirjoituksia ja runoja, joita hän julkaisi. Niissä eli ulkosaarilla asuvien ihmisten työt, askareet ja tuon ajan tapahtumat.
YLE:n filmeissä heräteltiin toivoa Karjalan ja Petsamon palauttamista, mutta turha Suomen on vikistä. Kekkosella oli tavoitteena noiden alueiden palauttaminen, mutta kun demaripresidentti Koivistolle tarjoutui mahdollisuus, hän veti liinat kiinni. Rohkeus petti silloin, kun sitä enimmillään olisi tarvittu. Oli tuo YYA-aika, YYA-propaganda ja YYA-nöyryys tiukasti suomalaisten mielessä. Olimme rähmällään vielä silloin, kun Viro itsenäistyi emmekä edes tunnustaneet Viroa koska Gorba oilisi voinut loukkaantua.
Nyt Venäjä latelee selviä ohjeita länsimaille. NATO ei saa ilmestyä heidän rajalle ja se tarkoittaa selvällä Suomen kielellä sitä, että Suomen siirtyessä yhä tiukemmin EU:n ja NATO:n selän taakse piiloon voimme samalla unohtaa sen, että Karjalan kannas joskus olisi Suomen hallinnassa. Rajajoelta ei ole kuin kiven heitto Pietariin ja jos Suomi päätyy NATO-maaksi, niin yksikään Venäjän presidentti ei tule katsomaan hyvällä sitä, että Kannakselle sijoitetaan ohjuksia, joiden kärjet on suunnattu kohti Pietaria.
Rehellisyyden nimissä sanottakoon myös se, että Karjalasta emme hyötyisi pätkääkään. Jos saisimme neuvoteltua Petsamon itsellemme, se olisikin sitten aivan toinen juttu.
Tekstin aiheet:
Vaimoni suku on kotoisin Kaukolasta.Olen montakertaa saanut kuunnella vaimoni enon eläissään kertomia tarinoita. Kaukolalaisten/karjalaisten elämästä.Tuo vaimon enomies kerkisi vielä eläissään käymään sotaveteraanien kanssa kotiseudullaan.Hän kertoi minulle jälkeenpäin,että tuli oikein paha olo tuosta reissusta.Hänen kotitilansa joka oli sen ajan mittapuulla aikas iso ja vauras.Niin sen paikalla oli ollut kuulemma suuri kivilouhimo,ja ympäristö oli muutenkin täysin raiskattu,eikä rakennuksista ollut enään tietoakaan.Sotajutut joita tuo vaimon eno kertoili ovat sitten taas asia erikseen.Hän oli hyvin rauhallinen,ja enimmäkseen hiljainen mies.Mutta pikku hiprakassa saunareissulla minulle kertoili noita sotareissunsa kokemuksia.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Isäni alkujaan inkeriläinen suku oli Kannakselta ja äitini alkujaan Pohjois-Karjalainen perhe asui Viipurissa kun joutuivat evakkoon talvisodan alettua. Itsekin olen samaa mieltä, että Petsamo olisi Suomelle enemmän hyötyä kuin Kannaksen palauttamisesta. Venäjäkin saattaisi Petsamon palautukseen jopa suostua. Toki edellyttää hyvien suhteiden jatkuvan. Natoon liittuminen ei ainakaan suhteita parantaisi. Näille jotka vaativat liittymistä natoon sanon ettei yksikään natomaa ole kyennyt estämään edes aseettomien maahan tunkeutumista.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Toinen vanhemmistani on evakko. Olen käynyt muutamalla kotiseutumatkalla ja katsomassa tarinoiden kotikontuja ja kotikylää, jossa ei ole pystyssä enää talon taloa.
Karjalaisuus muuttuu, emme tiedä vielä, miten se muuttuu. Mitä seuraava sukupolvi karjalaisuudesta, nimenomaan rajan takaisesta karjalaisuudesta, ajattelee, on vielä avoin kysymys.
Historiasta kirjoitetaan vielä uusia versioita, uusia lukuja.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Koiviston päätöksistä on puhuttu paljon. Kaikkia asioita ei ole vielä saatu päivänvaloon. Että mitkä mahdollisuudet Suomella olisi todellisuudessa ollut saada takaisin edes osa pakkoluovutetuista alueista.
Olishan se ollut hienoa, jos olisi saatu esim. Sortavala ja Pitkäranta, ja niin sanottu raja-karjala. Olis ollut Laatokan rantaviivaa iso osa hallussa.
Mutta se nyt on tässä maailmantilanteessa jossittelua.
Venäjä on kasannut koko itä-rajan taakse uskomattoman määrän aseita ja rakentanut varuskuntia. Varmaan enemmän kuin mitä on nyt Ukrainan rajalla sotilaita.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Mikä sodassa on mennyt niin takaisin ei tule.
Kun vielä oli se suur-suomi tavoitteena niin vielä pahempi.
Olen monesti miettinyt että jos suomi olisi saanut sitä lisämaata karjalasta enemmän kun entiset rajat. Ja nyt Putin alkaisi vaatia maata takasin, miten me tähän vaatimukseen nyt suhtautuisimme?,
vastaus olisi että mikä sodalla saatiin niin se myös pysyy.
parempi on nyt vaan tyytyä tähän tilanteeseen.
Ei suomi tarvitse karjala metsiä koska vaaditaan jo puun käytön vähentämistä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti