Perjantaina jäin katsomaan Marja Sannikan vetämää ohjelmaa aiheesta ”Voiko hyvien asioiden ajaminen lisätä pahaa?” Siinä vaiheessa kun avasin töllön, vastassa olivat Osmo Tammisalo ja Renaz Ebrahimi ja kuten arvata saattaa, keskustelu käytiin rasismista. 

Toimittaja Renaz Ebrahimi oli elävä todiste siitä, kuinka Suomeen tullut hieman muita tummempi nainen katsoo, että häntä sorretaan ihonvärinsä perusteella. Hänen tuki avoimesti positiivista syrjintää, eli valkoihoinen voi ja pitää olla avoimen syrjinnän kohde. Hänelle tasa-arvo toteutuu vain syrjinnän kautta. Esiintymisellään hän todisti, että apartheidin kauhuista ei olla opittu yhtään mitään. Ainoastaan valta ja vaatimukset ovat hänen maailmassaan siirtyneet valkoihoisilta hieman tummempiin.

Tämä on vaarallinen kehitys, jos sen annetaan jatkua. Ruotsissa, jossa näitä uusrasisteja on ongelmaksi asti, pahoinpideltiin kantaruotsalainen nuori koulun pihalla. Perusteluna oli, että valkoiset haluttiin pois koulusta. Ruotsi on menetetty ylikorrektien kansalaisten myötävaikutuksella, joten siitä riittä tarinaa.

Toinen mielenkiintoinen vertailu on George Floydin pidättäneen poliisin kohtalo Yhdysvalloissa, jossa juryn oli pakko tuomita poliisi vankeuteen, koska uhri oli tumma. Samanlainen tapaus oli Yhdysvalloissa hieman aikaisemmin, mutta koska uhri oli valkoinen, poliisi vapautettiin. Teini-ikäinen Kyle Rittenhouse vapautettiin, koska hänen katsottiin puolustaneen itseään AFA/Antifa-terroristien aseellisessa hyökkäyksessä. Kansainvälinen lehdistö kommentoi asiaa niin, että Rittenhousen onni oli, että uhrit olivat valkoihoisia. Jos he olisivat olleet tummaihoisia, juryn olisi ollut pakko tuomita Rittenhouse elinkautiseen vankeuteen.

Olemme Suomessa menossa samaan suuntaan, eli uusrasistien väkivaltaa pidetään oikeutettuna ja heidän tekemiä rikoksia vähätellään ja salataan mediassa. Tähän ei pure kuin yksi lääke – rikos ja ulos koko perhe. Uusrasistien kulttuurissa perheen ja klaanin merkitys on niin voimakas, että puuttuminen rikolliseen toimintaan pitää tapahtua yhteisön sisältä ja pakon edessä. On muistettava, että monet uusrasistit tulevat kulttuureista, joissa yhteiskunnan päätökset viedään läpi aseilla. Kotouttaminen voi onnistua vain käyttämällä heidän ymmärtämiä menetelmiä.

Uusrasistien on muistettava, että kunnioitus ansaitaan teoilla, ei häiriköinnillä ja vastakkainasettelulla. Maailmalla on paljon menestyneitä tummaihoisia, jotka omalla työllään ovat päässeet yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan. He eivät ole jääneet kalkkiviivoille itkemään avustuksia ja syyttäneet yhteiskuntaa sorrosta vaan tehneet kuten me valkoihoiset usein joudumme tekemään – rukkaset käteen ja töihin.

Onkohan meillä jotakin opittavaa Etiopian prinssi Asfa-Wossen Asseratelta, kun hän eräässä haastattelussa varoitti länsimaita liiallisesta poliittisesta korrektiuudesta ja rasismikäsitteen inflaatiosta.