Kiistelin erään henkilön kanssa Venäjän ja Suomen taloudellisesta tilanteesta Twitterissä.

Olen jo pitkään ihmetellyt suomalaisten medioiden uutisointeja Venäjän taloudellisesta tilanteesta. Venäjällä totta kai taloudellinen tilanne on heikko ja heikkenee koko ajan. Siitä on syytäkin olla huolissaan meidän kaupan näkökannalta, kun tavallisten venäläisten ihmisten ostovoima laskee. Tämä näkyy myös meidän rajan läheisyydessä, supistuvana ostosmatkailuna ja työttömyyden lisääntymisenä. Pakotteet alkavat siis pikkuhiljaa puremaan. Vai alkaako?

Tällä hetkellä Venäjän keskuspankin varallisuus, eli käteinen raha, vähenee koko ajan. Joidenkin laskelmien mukaa, käteistä ja kultavarantoja olisi jäljellä hieman yli 300 miljardia dollaria. Venäjä olisi konkurssissa tätä vauhtia ensivuoteen mennessä. Ainakin, suomalaisten ”talousnerojen” arvioiden mukaan. Toisaalta saa sitä toivoa, kun siitä ei ole mitään hyötyä. EU ja Yhdysvallat asettivat talouspakotteita Venäjälle, kun on sekaantunut Ukrainan sisällissotaan avustamalla ”kapinallisia” aseellisesti kuin lähettämällä sotilaita taistelemaan. Suomen talous, joka on Venäjän kaupasta riippuvainen, kärsii muihin EU maihin verrattuna eniten, mutta meillä ollaan taas pitämässä kaikilla tavoin kiinni pakotteista. Minusta tämä on hieman kummallista. Me tahdotaan amputoida oma raajamme, vaikka muut maat samaan aikaa tekee miljardi kauppaa, Yhdysvallat mukaan lukien. Yhdysvallat osti Venäjältä miljardilla dollarilla avaruustekniikkaa, kun meillä kärsitään maataloustuotteiden vientikiellosta. Tämä vain osoittaa meidän teollisuuden kehittämättömyyden, teemme kauppaa 2010-luvulla edelleen pääasiassa maataloustuotteilla, mitä se oli 1900-luvun alussakin.
Me [Suomi] olemme mennossa kovaa vauhtia konkurssiin 60 % bruttokansantuoteen velkaosuudella ja muutaman miljardin käteisvaroilla. Koko EU alueella kasvaa vain velat, työttömyys ja rikollisuus.

Jyri Häkämies on edustamansa järjestön kautta pyrkinyt murtamaan työntekijöiden työehtosopimuksien yleissitovuutta samaan aikaan myös ajamaan työaikojen lisäämistä ja palkkojen laskemista. Tätä perustellaan teollisuuden kilpailukyvyllä, suhteessa muihin kilpaileviin maihin. Aikoinaan Jyrki Kataisen hallitus poisti yrityksiltä niin sanotun kelamaksun, jonka piti parantaa niiden ”kilpailukykyä”, mutta tosiasiassa se johti aika nopeasti laajoihin irtisanomisiin, kun yritykset saivat perusteen parantaa sillä tavoin voittoja. Meidän teollisuuden kilpailukyky on siis hyvässä kunnossa, jos vain olisi tuotteita joilla kilpailla muualla. Nokian kännyköiden jälkeen, meillä ei ole sellaista mikä työllistäisi yhtä laajasti ja osaavia työntekijöitä. Nokian insinöörit olivat aikoinaan kovassa kurssissa, mutta nykyaikana siitäkään ei ole hyötyä, jos intialaiset insinöörit menevät ohi osaamisessa ja tehokkuudessa.

Juha Sipilä ei ole ainakaan julkisuudessa mitenkään perustellut maatalouden kansallisesti maksettavista yli 2 miljardin tukija. Maataloustukien yhden miljardin leikkaus parantaisi meidän budjetti tasapainoa melkoisesti. Maataloustukien suurimpia hyötyjät ovat muutenkin varakkaita [kulakkeja?] maanviljelijöitä, jotka tulisivat toimeen ilman niitäkin. Jos, saa noin miljoonan maataloustukia, niin pitäisi miettiä onko ne tuen saajalle yleensäkään tarpeellisia. Mitään rikollista siinä ei ole, mutta onko se enää tarpeellista, voidaan olla montaa mieltä.

Nyt teollisuuden työntekijät ja vanhukset laitetaan aikaisempien vuosien virheiden maksumiehiksi. Virheitä on tehty aina vuodesta 2008 alkaen. Siitä lähtien ovat olleet vetovastuussa Keskusta, kokoomus ja demarit. Kyseenalainen pohjanoteeraus saavutettiin Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksien aikana. Myös vastuussa on Vasemmistoliito, Vihreät ja RKP.

Aikoinaan eräs yliluutnantti totesi armeija-aikana -”pellet vaihtuu, mutta sirkus pyörii” on vieläkin ajankohtainen ilmaisu.