Kunnat ovat purkaneet laitoshoitoa ja laittanut vanhuksia kotihoitoon. Tämä on tapahtunut ilman, että kotihoitoon olisi lisätty resursseja. Vanhusten kiistaton oikeus elämäntilanteen edellyttämään hyvätasoiseen hoivaan ja hoitoon ei toteudu.

Kotihoidon käyntimäärät ovat nousseet tuhansilla käynneillä vuodessa. Kotihoidon työntekijöillä voi olla jopa yli 20 kotikäyntiä työvuorossa. Onhan se aivan selvää, että tällaisella työtahdilla vanhukset eivät saa riittävää ja kunnollista hoivaa. Monet ovat lähes heitteillä. Näinkö me kohtelemme hyvinvointivaltiomme rakentaneita vanhuksia?

Toimintaa on yritetty tehostaa ottamalla käyttöön tekniikkaa, mutta ei se voi korvata laadukasta hoitoa. Ilman lisähenkilökuntaa palvelu ei yksinkertaisesti vain toimi. Kotihoito ei voi jatkossakaan korvata ympärivuorokautista tehostettua palveluasumista.

Lähi- ja perushoitajaliitto Super ry:n tutkimuksen mukaan hoidon laadusta oli huolissaan 95 % vastaajista ja viimeisen vuoden aikana alan vaihtoa hoitajista oli harkinnut 66 %. Vain 19 % vastaajista oli sitä mieltä, että kotihoidon asiakkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmat toteutuvat hyvin. Tästä on syytä olla todella huolissaan.

Vanhustenhoidon avainasemassa ovatkin omaishoitajat. Ilman heidän panostaan olisimme täydellisessä kriisissä, koska heidän tekemänsä työmäärä on suurempi kuin koko terveysalan hoitohenkilökunnan tekemä työ. Väestön ikääntymisen johdosta omaishoitajia tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Omaishoidon tuen määrää on nostettava ja tukipalveluja on lisättävä.

Kuntien on osoitettava riittävät resurssit kodinhoitoon.  Lähihoitajien ja muiden vanhustenhoidon ammattilaisten työtaakkaa on vähennettävä niin, että he pystyvät hoitamaan työnsä ammattietiikkansa mukaisesti.

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Vantaan Sanomissa 25.3.2015