Sote palvelujen aliarvostetuimmat sektorit ovat:

1. Omaishoito eli vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla.

2. Kotihoito eli tuki ihmisille, jotka eivät selviydy omassa kodissaan itsenäisesti. Kotihoitoa voi saada henkilö, joka tarvitsee apua päivittäisissä toiminnoissa, kuten peseytymisessä ja pukeutumisessa.

3. Lastensuojelun avohuollon sosiaalityö,jossa sosiaalityöntekijä etsii yhdessä lapsen, nuoren ja perheen ja tarvittaessa muun verkoston kanssa ratkaisuvaihtoehtoja lapsen tilanteen parantamiseksi, järjestää tukitoimia ja palveluja sekä seuraa ja arvioi niiden toteutumista ja vaikuttavuutta.

Nämä palvelut ovat sekä ovat halvinta, että tehokkainta lähellä tapahtuvaa hoitoa ja tukea, mutta eivät saa osakseen tarvitsemaansa arvostusta. Juhlapuheissa näitä kyllä arvostetaan, mutta se ei näy käytännössä.

Kaikissa kolmessa työn rahallinen arvostus on mitätöntä ja resurssointi ala-arvoista.

Vaikka omaishoito, kotihoito ja lastensuojelun avohuolto paremmin resurssoituina säästäisivät raskaampien hoitojen ja tukitoimien kustannuksia huomattavasti.

Kaikkia näitä vaivaa krooninen ja yhä paheneva työvoimapula, joka johtuu rahoituksen ja arvostuksen puutteesta. Tämä asia on pakko korjata, koska jos kaikki näiden palvelujen piirissä olevat yhtäkkiä siirtyisivät laitoshoitoon, niin siihen eivät mitkään rahat, eivätkä työntekijät riittäisi.

SOTE palvelut siirtyvät hyvinvointialueille, mutta kaikki alueiden rahoitus ja palvelujen reunaehdot tulevat valtiolta, joten hallitus ja eduskunta ovat ne elimet, joissa hyvinvointialueiden palvelujen järjestäminen todellisuudessa päätetään.

Työvoimapulan ratkaisee rahallinen korvaus, omaan tehtävään vaikutusmahdollisuudet, sekä yleinen arvostus. Jokainenhan meistä haluaa tehdä merkityksellistä ja arvostettua työtä.