Olemme joutuneet lukemaan raastavia uutisia siitä, miten Brasiliassa sademetsien jo ennestäänkin kiivastahtiset metsien tuhoamiset ovat lisääntyneet merkittävästi Jair Messias Bolsonaron tultua valituksi maan presidentiksi. Paloja sytytetään pääasiassa siksi, että länsimaihin myytävät naudanliha ja soijarehu saisivat lisää tuotantoalaa. Onneksi armeija on nyt sammuttamassa metsäpaloja. On kuitenkin selvää, että jatkossa tarvitaan jatkuvaa, tarkkaa valvontaa, koska presidentti on aiemminkin pettänyt lupauksensa. Brasilian valtavat köyhyysongelmat ja rikollisuus kertovat selkeästi siitä, millaisia Brasilian poliitikot ovat – korruptoituneita kähmijöitä, jotka eivät välitä kansansa, eivätkä tietenkään silloin myöskään luonnon hyvinvoinnista.

Keskustan valtiovarainministeri Mika Lintilä on peräänkuuluttanut brasilialaisen lihan tuontikieltoa. Olin aika järkyttynyt, että Suomeen saakka tuodaan brasilialaista lihaa. No, mutta Lintilä ja keskusta varmasti ajavat sitten johdonmukaisesti myös soijan tuontikieltoa Brasiliasta, jota tuodaan lähinnä eläinten rehuksi? Valitettavasti epäilen tätä, koska kepulaiset lihan tuottajat kyllä hyötyvät minkä tahansa ulkolaisen lihan tuontikiellosta, kun taas soijarehun tuontikielto haittaisi erityisesti broilereiden kasvatusta.

Kaikkein masentavinta on, ettei edes sademetsistä kaadettua puuta ole saatu blokattua EU:n markkinoilta toisin, kuin on uskoteltu. Brasiliasta tulevan puun sertifiointi kun ei takaakaan, ettei puu ole sademetsistä: https://yle.fi/uutiset/3-10933291 Brasilian tärkein tuontituote Suomeen on paperimassa, jota tuotiin Brasiliasta 236 miljoonalla eurolla viime vuonna. Onko tässäkin käytetty sademetsistä peräisin olevaa puuta? https://yle.fi/uutiset/3-10935490

Olisi toivottavaa, että kaikki puolueet pitäisivät nyt yhtä siinä, että meidän sivilisaatiomme ja maapallon luonnon monimuotoisuus halutaan säilyttää. Tällöin Suomen tulee sekä esittää, että puoltaa kaikkia mahdollisia keinoja, joilla sademetsätuhot saadaan pysyvästi minimoitua. EU:n on esimerkiksi varmasti syytä laittaa tuontikieltoon kaikki tietyn tuoteryhmän tuontituotteet Brasiliasta, jos maassa hävitetään sademetsiä näiden tieltä. Vaikka esimerkiksi brasilialainen tuontipuu ei olisi peräisin sademetsästä ja metsäteollisuus kuitenkin kaataa sademetsien puita, niin puun tuonti Brasiliasta lisää sademetsien kaatamista. Keinovalikkoon sisältyisi myös Brasilian kannustaminen ja tukeminen tuotantorakenteen muutokseen, jotta raaka-aineiden ja matalan jalostusasteen tuotteiden vientiä voidaan vähentää.

Suomi EU:n puheenjohtajamaana voi nyt vaikuttaa erityisen paljon asioihin. Tämän huomasin jopa omalla kohdallani eilen, kun kannustin sekä Lintilää, että ympäristöministeri Krista Mikkosta tekemään kaiken voitavansa sademetsätuhojen pysäyttämiseksi. Sain nimittäin pian tämän jälkeen Brasilian armeijan henkilöltä kommentin omille sivuilleni, jossa hän käski minun – ”nartun” – pitämään turpani tukossa ja olemaan puuttumatta heidän asioihinsa. Itse asiassa olin kehottanut em. suomalaisministereitä tutkimaan jopa mahdollisuuksia eliminoida Bolsonaro sivilisaatiomme pelastamiseksi ja Brasilian armeijan henkilö kysyi tähän viitaten, että haluaisinko, että hän tulisi jonkun tyyppisen rynkyn kanssa Suomeen ammuskelemaan. Brasilian armeijan henkilöstöä on ilmeisesti siis laitettu seuraamaan EU:n puheenjohtajamaan ministereiden sivuja. Vastasin tuhon kommenttiin melko hätäisesti, kun olin juuri lähdössä illanviettoon, mutta ajattelin, että provosoitumatta vastaan kuitenkin tuollaiselle macho-kulttuurin kovikselle samalla mitalla alatyylisesti takaisin, mutta samalla järkevästi perustellen. Armeijatyypin kommentti hävisi tämän jälkeen.

Kansallismieliselle ei pitäisi olla mikään ongelma siinä, että muut maat puuttuvat valtiossa harjoitettavaan luonnon tuhoamiseen tai saastuttamiseen. Luonnon ekosysteemit ja ilmasto eivät tunne valtioiden rajoja, joten on täysin perusteltua vahtia sitä, kuinka muut maat huolehtivat luonnosta ja ilmastopäästöistä. Kyse on kuitenkin meidän kaikkien ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista ja hengissä säilymisestä. Tietenkin muita maita kritisoidessa on syytä huolehtia, että omassa maassa ovat asiat kritisoitavan asian suhteen kunnossa. Esimerkiksi on uskomatonta, että täällä Suomessa kansalaiset ovat joutuneet tekemään kansalaisaloitteen avohakkuiden kieltämiseksi, eivätkä poliitikot ole saaneet tätäkään asiaa kuntoon – toivottavasti edes painostuksen avulla.

Presidentti Bolsonaro on syyttänyt Macronia kolonialismista, kun EU on nyt puuttunut Amazonasin kiivaaseen tuhoamiseen. Kolonialismihan on luonnonvarojen riistämistä ilmaiseksi tai pilkkahintaan heikommalta maalta, eikä siitä ole nyt kyse, joten huono veto Bolsonarolta. EU-maathan haluavat nyt varmastikin pidättäytyä Brasilian luonnonvarojen ostamiselta kokonaan, mikäli ne liittyvät metsätuhoihin.

Oma viidesluokkalainen poikani haaveilee päivittäin matkasta Amazonasin sademetsiin tällä hetkellä ja opiskelee alueen eläimistöä – kuvitellen tietenkin törmäävänsä sademetsissä kaikkiin noihin otuksiin, joita tietää siellä asustavan. En halua synkkää varjoa hänen innostuksensa ylle kertomalla sademetsien tilanteesta. En itse ole koskaan käynyt Amazonasin sademetsissä – Sumatran kylläkin. Olen kuitenkin lukenut niistä esimerkiksi kirjasta Jaguaarin voima. Siinä kuvataan, kuinka upeaa elämä voi alkuperäiskansoilla sademetsissä olla. Heillä on erityistaitoja ja -tietämystä luonnosta ja saa helposti vaikutelman, että heillä olisi jopa yliluonnollisia kykyjä. Tuntuu tosiaan, että Amazonasin sademetsät ovat paitsi maapallon keuhkot, myös maapallon sielu asuu niissä. Vaikkei koskaan tulisi käyneeksi Amazonasin sademetsissä elämän mielekkääksi kokemisessa voi olla ratkaisevaa tietoisuus siitä, että nämä metsät ovat olemassa. Ne vaikuttavat meidän maailmankuvaamme.

Planeettamme tuntuu minusta pelkältä kuorelta ilman Amazonin sademetsiä, jotka ovat kosmisessa mittakaavassa tarkasteltuna mieletön ihme. Sellainen ihme, joka helposti ohjaa ajatukset Jumalaan tai johonkin jumaluuteen. Onkin kumma, että jokin osa kristityistä ei pidä luonnonsuojelua tärkeänä, koska ajatellaan, että elämä on katoavaista ja vain sielulla on merkitystä. Olen kuullut tällaisia ajatuksia helluntailaisten joukosta. Ihmettelen, että miten tällainen on mahdollista, kun kristinuskossa on varsin tiukkoja sääntöjä ihmisen elää siivosti. Luulisi olevan selvää, että siivosti elämiseen liittyy myös luonnonsuojelu ja eläinten laupias kohtelu. Miten Jumala olisi luonut tällaisen lajirikkauden ja hänelle olisi sitten muka ihan ok, että ihminen tuhoaa hänen kehitystyönsä tulokset?

Allekirjoita vetoomus!