Osa perussuomalaisista, kuten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen vaati puoluetta oppositioon Kreikan talouskriisin johdosta. Syylliset ovat kuitenkin aivan jossain muualla kuin puolueessamme. Aikaisemmat hallitukset ovat ajaneet Suomen ensin euroon ja askel askeleelta sitoivat maamme mitä erilaisimpiin talousvastuisiin eurojumalansa pelastamiseksi.

Perussuomalaiset olivat hyväksymässä suuressa valiokunnassa Kreikan kolmannen tukipaketin neuvottelujen aloittamisen lisäksi myös reilu 7 miljardin siltarahoituksen  Kreikalle. Euroopan rahoituksenvakausmekanismi (ERVM) lainaa Kreikalle rahat kolmeksi kuukaudeksi. Tässä lainassa ei ole riskejä kuten muissa lainoissa. Lainan takauksena on EU-budjetti (esim. Kreikan maataloustuet). Tällä hätälainalla Kreikka maksaa erääntyneitä ja erääntyviä IMF ja EKP lainoja.

Perussuomalaisten ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa Kreikkaa koskevassa päätöksenteossa. Suomi on naitettu kriisiin jo kauan ennen perussuomalaisten hallitusvastuuta. Viimeaikaiset Suuren valiokunnan päätökset olivat väistämättömiä, mutta päätösten tavoitteissa näkyi Suomen edun ajaminen. Hallitus jossa Perussuomalaiset istuvat, jäi Brysselissä yksin Kreikan väliaikaisen euroeron esityksessään. Samoin kävi kolmannen tukipaketin neuvotteluiden aloittamisen estämisen yrityksessä. Koska Suomi jäi yksin, vaatimuksiltamme katosi pohja.

Tahdoimme tai emme, Suomi on sidottu Euroopan rahoitusmekanismin (EVM) kautta tehtäviin takauksiin. EVM on eurovaltioiden perustama rahasto, jonka maksettu pääoma on 81 mrd. euroa (Suomi 1,44 mrd. eur.) ja sitoutumiset 624 mrd euroa. Rahaston lainanantokyky on 500 mrd euroa. Suomen EVM kokonaisvastuut ovat 12,58 mrd. euroa.

Suomi tukee Kreikkaa myös IMF:n ja EKP:n kautta. Valtiovarainministeriön mukaan EKP:n saatavat Kreikalta on noin 27 mrd. euroa ja suomen osuus 1,79%.  IMF:n saatavat noin 20 mrd. euroa.

Jos ja kun Kreikan kolmas tukipaketti myönnetään, Suomi saati Perussuomalaiset eivät tätä yksin voi estää. Rahastossa on 452,8 mrd. euroa vapaata pääomaa euron tukemiseksi. Tuen myöntämiseen riittää 85%:n määräenemmistö. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että Perussuomalaiset vastustivat EVM rahaston perustamista viime hallituskaudella. Järjen ääntä ei kuultu. Päävastuu on edellisen hallituksen.

Lohtua voidaan hakea siitä, että kolmannesta (82 -86 mrd. eur) tukipaketista 53,7 mrd. euroa menee Kreikan velanhoitoon, joissa Suomi on myös ”saajapuolena”. IMF:n ja EKP tai euromaiden kansallisten keskuspankkien velkapääoman lyhennykset ovat yksistään noin 27,5 mrd euroa. 

No, miksi Perussuomalaisten sitten tulisi erota hallituksesta?

On vaikea hyväksyä Kreikan tukemisen jatkamista, koska Kreikkaan ei voi luottaa. Talousuudistuksen toteuttajia ei Kreikasta löydy ja hallitukset vaihtuvat yhtenään. Ennemmin tai myöhemmin lainoja leikataan, vähintään maksuaikaa pidentämällä, jolloin saatavat muuttuvat maksettaviksi. Tästä me kaikki olemme yksimielisiä. Tämän me kaikki ymmärrämme eri tavoin kuin kaikki muut puolueet.

Ikävä on todeta myös se tosiasia, että Perussuomalaiset joutuvat hallituksessa tienhaaraan vielä monissa muissakin asioissa. Joko jatkamme vaalien voittajan Sipilän viitoittamalla tiellä muiden eurovaltioiden kanssa samaan suuntaan tai valitaan opposition tie.

Jo ensi viikolla joudumme silmätysten EU:n sisäministerien päätöksen kanssa. Monta EU:n sisäistä turvapaikanhakijaa Suomi vastaanottaa ns. taakanjakosopimuksen hyväksyneenä osapuolena? Todennäköisesti useita, sillä ministeri Orpo näkee asian hyvin eri tavoin kuin Perussuomalaiset ja suurin osa kansasta.

Koska EU ja Euro on ideologia ja poliittinen projekti, tekevät useimmat jäsenvaltiot kaikkensa sen pystyssä pitämiseksi ja solidaarisuuden kasvattamiseksi. Perussuomalaiset joko jatkavat hallituksessa, vaikuttaakseen sisältäpäin osoittaakseen vaihtoehtoja EU-politiikkaan tai vaihtavat istuimia vasemmistopuolueiden kanssa.

Mikäli Perussuomalaiset voisivat hallituksesta eroamisella vaikuttaa Suomen saati Euroopan politiikan suuntaan, uskoisin puheenjohtajan  ja/tai kansanedustajien johtavan puolueemme oppositioon silmää räpäyttämättä. Hallituksen kirjaukset ”Suomen vastuut eivät saa kasvaa” muuttuisi vasemmistopuolueiden toimesta ”solidaarisuus täytyy kasvaa” -lausekkeiksi. 

Usko ei saa horjua, kun kaikkea joko emme kykene muuttamaan tai emme saa haluamaamme. Kaikkien meidän tulisi hyväksyä se tosiasia, että Suomen politiikkaa ei voi muuttaa yhdessä vaalikaudessa saati yhdessä yössä. Me emme voittaneet eduskuntavaaleissa. Tulimme toiseksi. Kukaan ei sanele määräänsä enempää. Työtä on jatkettava, mutta periksi ei saa antaa.

Lopputulos.

Huonoista vaihtoehdoista on valittava vähiten huonoin vaihtoehto. Luultavasti yksikään suurenvaliokunnan perussuomalainen jäsen ei periaatteiltaan voi äänestää Kreikan kolmannen tukipaketin hyväksymisen puolesta. Voimme pitää tästä periaatteesta kiinni. Mitä me sillä saavuttaisimme? Kaksikymmentä vuotta puolue on taistellut sen vuoksi, jotta pääsemme muuttamaan Suomea ja suomalaisten elämää paremmaksi. Luovummeko vaikutusvallasta vapaaehtoisesti eurouskovaisten ja vasemmiston iloksi? Eikö Sipilän uusi hallitus olisi entistäkin liberaalimpi. Tätäkö haluamme? Tuskin.

Toivon Perussuomalaisten nuorten johdolta kärsivällisyyttä. Toivon Perussuomalaisilta nuorilta ja kaikilta puoluetta kannattavilta ymmärrystä siinä, että hallituksessa puolueohjelman vastaiset päätökset eivät ole meistä lähteneitä. Emme kuitenkaan luovu periaatteista. Teemme kaikkemme, jotta asiat kehittyvät puolueen tavoitteiden mukaisesti. Suuren kuvan muuttaminen vie aikaa ja tässä työssä meitä kaikkia tarvitaan, myös sinua.