”Venäjä on syyllinen Ukrainan helvettiin, mutta Euroopan selkärangattomat johtajat ovat yhtä syyllisiä pelkuruudellaan.”

Suomi tuki Ukrainaa miljardin euron panoksella vuonna 2024, josta 900 miljoonaa oli sotilaallista apua. Samaan aikaan ostimme Venäjältä nikkeliä 1,34 miljardilla ja veimme kuparia 387 miljoonalla dollarilla. Mitä tämä on, jos ei räikeää kaksinaismoraalia?

Ukraina pitää Venäjän kaasuputket auki, keräten 2 miljardia siirtomaksuja, ja käy kauppaa Venäjän kanssa kymmenillä miljoonilla, avoimesti ja pimeästi, naapurimaiden siunauksella. EU:n kauppa Venäjän kanssa vuonna 2024 oli 37 miljardia tuontia, 34 miljardia vientiä. Venäjä on EU:n 15. suurin kauppakumppani, ja sanktioiden kiertäminen esimerkiksi Azerbaidžanin ja Kazakstanin kautta tuo 11,9–14,6 miljardin dollarin varjon.

Oikeudenmukaisuutta? Ei. Heikkoutta ja tekopyhyyttä? Ehdottomasti.

Historia toistaa itseään – Euroopan johtajat ovat voimattomia

Vaikka Venäjän neuvottelut rauhasta kariutuvat sen oman poliittisen pelin vuoksi, se ei oikeuta Euroopan johtajia istumaan toimettomina. Rauha on vaikeaa, mutta se ei tarkoita, ettemmekö voisi yrittää. Yksikään eurooppalainen johtaja, ei Macron, ei Scholz,, ei Suomen korruptoituneiden puolueiden marionetit uskalla istua Putinin kanssa neuvottelupöytään. Puhelinta ei nosteta, mutta kauppaa käydään surutta miljardeilla, sanktioista huolimatta.

Historia toistaa itseään. Euroopan pelkuruus ja osaamattomuus jättävät jälleen tilaa USA:n väliintulolle, kuten Jugoslavian sisällissodassa, jossa Euroopan johtajat katselivat sivusta kansojen teurastusta. Tekopyhyys kukoistaa, kun selkärankaa puuttuu.

Lännessä mollataan USA:n uutta hallintoa, Suomessa ideologinen media puhuu ”fasisteista”. Silti salaa toivotaan Trumpin rauhanpyrkimyksiä. Miksi? Koska Euroopalla ei ole vaihtoehtoja.

Suomen talous romahtaa, vienti hyytyy, yrittäjät pakenevat. Poliitikot odottavat kieli pitkällä USA:n sanktioita ja tariffeja Venäjälle, koska omia keinoja ei ole olemassa.

Julkiset investoinnit, kuten raiteiden rakentaminen, ovat esimerkkejä osaamattomuudesta: ne pumppaavat BKT:tä keinotekoisesti, mutta kiihdyttävät talouden alasajoa pitkällä tähtäimellä. Omaa pesää ei siivota, korruptio rehottaa, ja kansa nielee median valheet.

Suomen tragedia: Korruption ja pelkuruuden hauta

Suomen talous on polvillaan, eikä se nouse. Ukrainan sota ja Venäjän-kaupan katkeaminen ovat tekosyitä. Todellinen tuho alkoi Kataisen, Stubbin, Sipilän ja Marinin hallitusten aikana, ja nykyinen hallitus jatkaa valitettavasti samaa rataa.

Suomessa on Euroopan korruptoituneimmat puolueet, jotka ovat vuosikymmenten ajan rakentaneet mulle-sulle-järjestelmän. Etujärjestöjen luvatussa maassa poliitikot lupaavat vihreää siirtymää, mutta palvelevat suuryrityksiä ja omia verkostojaan. Tulos? Konkurssin partaalla keikkuva valtio, katoavat työpaikat ja hyvinvoinnin romahdus.

Kansalaiset, sokeina totuudelle, uskovat poliitikkojen ja heidän ohjaamansa median selityksiä. Vihreä siirtymä on kulissi, jolla peitetään rakenteellinen korruptio. Vaikka sota loppuisi ja kauppa Venäjän kanssa palaisi, vahinko on peruuttamaton. Suomi on ajettu umpikujaan, ja syylliset istuvat eduskunnassa.

Herätys vai tuho?

Sota paljastaa karun totuuden: Venäjä on väärässä, mutta Euroopan johtajat ovat yhtä syyllisiä heikkoudellaan. Suomi elää kaksinaismoraalin utopiassa, jossa kansan medialukutaito on muka erinomaista, mutta media on yhtä korruptoitunutta kuin sen rahoittajat. Milloin vaadimme selkärankaa? Milloin lopetamme tekopyhän kaupankäynnin ja neuvottelemme rauhasta? Milloin pelastamme Suomen?

Jos emme toimi, edessä on korruption ja pelkuruuden hauta. Euroopan on aika katsoa peiliin, ja Suomen on aika herätä, ennen kuin on liian myöhäistä.