Maaseutu on erottamaton osa Suomea ja suomalaista elämäntapaa. Se on tärkeä osa maamme elinkeinoelämää, huoltovarmuutta ja elinympäristöä. 

Pääsin loppuvuodesta 2022 tutustumiskäynnille Hartolaan lypsykarjatilalle, jossa vaativaa, raskasta ja erittäin sitovaa työtä tehdään täydellä sydämellä säässä, kuin säässä. Oli ilo nähdä miten tilan emäntä Sanna hoitaa eläimiä suurella lämmöllä, hän silittelee niitä ja juttelee niille, töiden lomassa. Kaikesta näkee ja aistii, että työtä tehdään aidosti välittäen eläinten hyvinvoinnista.  

Maatalousyrittäjän arjesta on kuitenkin maalaisromantiikka kaukana, todellisuus on osin jopa karua. Sairastuessa ei välttämättä saa sijaista, vuosilomista puhumattakaan, töitä tehdään enimmäkseen omin voimin ympäri vuoden. Maatalouslomittajista on suuri pula, tähän vaikuttanee osaltaan työstä maksettavat korvaukset. Palkka on pieni ja nykyisen käytännön mukaan lomittajalle maksetaan km-korvaus ainoastaan yhden kerran päivässä, vaikka hän kävisi samalla tilalla aamulla ja toisen kerran illalla, räikeä epäkohta, johon tulee saada korjaus pikaisesti. 

Kotimaiseen ruoantuotantoon tarvitaan pieniä- ja suuria tiloja maanlaajuisesti. Laiduntavat, nurmea syövät lehmät ovat yksi ilmastoteko ne ovat osaltaan ratkaisu ilmastonmuutokseen. Toisin kuin Brasiliasta rahdattava naudanliha tai Kauko-Idästä tuotavat riisi ja muut elintarvikkeet. 

Suomalainen ruoka on puhdasta ja korkealaatuista. Suurin osa ruoasta tulisikin tuottaa kotimaassa, jotta olisimme ruoan suhteen mahdollisimman omavaraisia. Kotimainen ruoantuotanto on paitsi ruokaturvakysymys myös tae siitä, että tiedämme, minkälaisissa olosuhteissa tuotettua ruokaa syömme. Kasvinsuojeluaineiden, muiden kemikaalien ja mikrobilääkkeiden käyttöä seurataan Suomessa erittäin tarkasti. Tuotannossa käytetyn veden puhtauden merkitystä ruokamyrkytysten ehkäisijänä ei voi liikaa korostaa. On tärkeää että suomalaisen ruoantuotannon kehittäminen ja valvonta on omissa käsissämme.

EU rahoittaa monia pinta-ala- ja eläinperusteisia tukia. Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistus on käynnissä, maatalouspolitiikka uudistuu samalla myös kansallisesti, maataloustukien uudistus vaikuttaa viljelijätukien maksuaikatauluun. Syksystä 2023 alkaen viljelijätukien maksut painottuvat hakuvuoden joulukuulle ja seuraavaan kevääseen. Euroopan unionin säädöksissä on perussääntönä, että tuet voidaan maksaa hakuvuonna aikaisintaan 1.12. ja viimeistään 30.6. tätä seuraavana kalenterivuonna. Tietyin edellytyksin voidaan ennakkomaksuja maksaa jo tätä aikaisemmin. Kuka meistä elää yli vuoden ilman palkkaa?  

Maataloustuet kohdentuvat väärällä tavalla, päätöksenteko niistä tulee saada EU:sta takaisin Suomalaisiin käsiin. 

On häpeällistä, että Suomessa ideologisista syistä ei välitetä kotimaisesta ruoantuotannosta, vaan annetaan asiat EU-tasolle päätettäväksi ja tapetaan kotimainen maatalousyrittäjyys pala palalta.