Olin viimeviikolla vaalitentissä koulutuskeskus Salpauksessa, siellä opiskelijoiden taloudellinen tilanne nousi yhdeksi kärki aiheeksi. 

Suomessa on työvoimapula, siitä huolimatta opiskelijoiden työskentelyä halutaan rajoittaa sallimalla 

ainoastaan rajallinen määrä työssäoloa vuoden aikana. Sallitun ansiotulon määrä on riippuvainen siitä kuinka monelta kuukaudelta opiskelija nostaa opintotukea. Mikäli opiskelijan henkilökohtainen salittu ansiotulon määrä ylittyy enemmän kuin 348 eurolla vuositasolla peritään ylimenevä osa takaisin opintotuesta. Opintotuki on 279,38 €/kk jos opiskelija asuu itsenäisesti ja on täyttänyt 18 vuotta.

Ansiotulon ei pitäisi vaikuttaa opintotuen määrään lainkaan. Opiskelijoille pitäisi sallia työssäkäynti oman harkinnan ja voimavarojen mukaan, etenkin jos opinnot etenevät aikataulussa eikä tutkinnon suorittaminen viivästy. Nuoria pitäisi nimenomaan kannustaa tekemään työtä, eikä rangaista siitä. Opintojen aikainen työskentely saattaa mahdollistaa työpaikan valmistumisen jälkeen. 

Kun sallittu ansiotulon määrä ja lähes olematon opintotuki eivät riitä elämiseen saattaa opiskelija joutua hakemaan toimeentulotukea, mutta ensin on otettava opintolainaa ja vasta tämän jälkeen harkitaan, onko oikeutettu toimeentulotukeen. Suomessa opiskelijat, taitaa olla ainoa ryhmä, mikä velvoitetaan elämään velkarahalla. Velan ottamisen pitäisi aina olla vapaaehtoista. 

Nykyisellä menettelyllä ei kannusteta tekemään työtä vaan pikemmin päinvastoin. Silti ollaan muka huolissaan nuorten opintojen keskeytymisestä, työllistymisestä, toimeentulosta, syrjäytymisestä ja vuosi vuodelta kasvavista mielenterveysongelmista.

Taloudellinen ahdinko syö ihmisen henkisiä voimavaroja, vaikeuttaa arjesta selviytymistä ja tämä on todennäköisesti merkittävä syy nuorten lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin ja opintojen keskeytymiseen. Ongelma on se, ettei yksilö tule toimeen, sillä rahalla minkä yhteiskunta katsoo hänelle riittävän. 

Meillä on aivan liikaa menty päätöksenteossa holhousyhteiskunnan suuntaan, jossa kansalaisten omaan arvostelukykyyn ei luoteta, vaan on luotu kallis byrokraattinen järjestelmä, josta hyötyy ainoastaan mittava julkishallinnon virkakoneisto.