Maan pääkaupungin moottoriteiden purkaminen voi kuulostaa huonolta vitsiltä, mutta suunnitelmat sisääntuloväylien bulevardisoimisesta ovat totisinta totta. Yleensä kun kaupungit kasvavat, niiden liikenneratkaisuja laajennetaan siten, että suurempaa väestömäärää voidaan palvella aiempaa tehokkaammin. Valitettavasti Helsingissä kuvitellaan, että on palattava aikaan ennen autoja.

Helsingin sisääntuloväylien muuttaminen kaduiksi ja nopeusrajoituksen alentaminen 60 kilometriin tunnissa aiheuttaa vähemmän yllättäen merkittävää ruuhkautumista. Helsingin tilaaman selvityksen perusteella ongelmat ulottuvat myös rinnakkaisiin katuverkkoihin, joissa liikenneturvallisuus heikentyy. Toimenpide johtaa myös kasvavaan liikennemeluun ja heikentää pääkaupunkiseudun ilmanlaatua. Oikea ekoteko.

Ideologia ohitti tieteen

Moottoritiet ovat valtion omistavia teitä, joten Helsinki ei onneksi voi yksipuolisesti pistää teitä rullalle. Osa suunnitelmista on jo kaatunut hallinto-oikeudessa. Vihdintie menee kuitenkin ensimmäisenä rullalle. Sen jälkeen Itäväylä ja lentoasemalle johtava Tuusulanväylä ovat uhattuina. Länsiväylä voi olla liian kova pala sitkeimmällekin moraalisäteilijälle.

Ideologia näyttää syrjäyttäneen yhdyskuntasuunnittelun perusperiaatteet. Yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintien mukaan suunnitelmia häiritsevää tietoa ei ole haluttu ottaa mukaan keskusteluun. Myös liikennevirasto on suhtautunut suunnitelmiin kriittisesti.

Ideologiset investoinnit ovat valitettavasti tulevaisuutta. Usein hankkeita pyritään perustelemaan tieteellä, vaikka lausuntojen antajat ovat poikkeuksetta keskeinen osa punavihreää unelmaa. Tieteellä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä nykyisen jo Itä-Saksaa muistuttavan kaupunkikehityksen suhteen vaan hankkeet ovat pääosin ideologisia, koska tutkimusaineistoa hyödynnetään vain ideologiaan soveltuvilta osilta. Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara on todennut, että pieni joukko on päättänyt, millaista on tulevaisuuden elämä.

Ideologiset investoinnit uhka julkiselle taloudelle

Taloudellisesti hankkeita ei voi perustella. Tutkimuksen mukaan nämäkin suunnitelmat aiheuttavat useamman miljardin euron kasvun liikennekustannuksissa. Jos kaupunkikuvaa oikeasti haluttaisiin muokata ekologisempaan suuntaan, voisi kuvitella, että pääväyliä tehostettaisiin, jotta liikenne olisi sujuvaa ja kuormittaisi vähemmän muuta tieverkostoa eli alueita, joissa ihmiset asuvat ja joissa heillä on mahdollisuus joukkoliikenteen hyödyntämiseen. Ironian huipentumana bulevardisointi ja asukkaiden tuonti tielinjausten lähelle heikentää ilmanlaatua.

Helsingillä ei ollut halukkuutta laittaa 50 000 euroa leipäjonojen poistamiseen, mutta tällaisiin ideologisiin investointeihin löytyy vähintään satoja miljoonia veronmaksajan kukkarosta. Ketään ei tunnu kiinnostavan, että ideologiset investoinnit ovat uhka julkiselle taloudelle ja koko maan kehittämiselle.

Aiemmin kehäkolmoselle laitettava aita oli maalaisten junttihuumoria, mutta nyt liikenneratkaisuilla edetään siihen suuntaan. Seuraava vaihe saattaa olla erilaisten liikenne- ja ruuhkamaksujen sekä tietullien käyttöönotto ja autoilijoiden seuranta GPS-pohjaisilla tai vastaavilla järjestelmillä.