Lahdessa Riikka Purra kruunattiin jälleen puheenjohtajaksi aplodeilla, jotka kaikuvat kuin Kremlin saleissa tai Pjongjangin paraateissa. Haastajia ei näkynyt. Ei siksi, että Riikka olisi lyömätön, vaan koska puolueesta ei löydy uskallusta tai osaamista astua esiin. Kulisseissa kuiskitaan, että pätevät ehdokkaat loistavat poissaolollaan. Jos tämä pitää paikkansa, Perussuomalaisten tulevaisuus on synkkä.

Riikan puhe puoluekokouksessa oli samaa vanhaa: maahanmuutto, maahanmuutto ja maahanmuutto. Maahanmuuttokriittisyys on Perussuomalaisten kova ydin ja tavaramerkkimme, enkä sitä vastusta. Juuri siksi lähdin politiikkaan: puolueen yksipuolisuus antoi tilaa erottautua talousosaajana. Silti, kun 90 % ehdokkaista jankuttaa samaa mantraa, erottautuminen ja uusien tavoitteiden kehittäminen ei pitäisi olla rakettitiedettä. Liian moni kuitenkin tyytyy toistamaan samaa kulunutta levyä.

Neljässä vuodessa mikään ei ole muuttunut. Hallitusohjelma on Perussuomalaisten näköinen vain maahanmuuton kiristysten ja bensapumpun hinnan osalta. Loppu on Kokoomuksen käsialaa tai tarkemmin sanottuna Kokoomuksen vasemmistosiiven päiväunia.

Riikan maalaamat maahanmuuton kauhukuvat ovat liioiteltuja, eikä uhka ole siinä, missä hän sen näkee. Tulevaisuuden kaaos ei synny maahanmuutosta, vaan kaduilla barrikadeille nousevista kansalaisista, kaikista ihonväreistä koostuen. Syynä on työpaikkojen katoaminen, jota tekoäly kiihdyttää ennennäkemättömällä vauhdilla. Vielä pahempaa on se, että Suomessa rehottaa eurooppalaisittain poikkeuksellinen rakenteellinen korruptio. Hyvä veli -verkostot ovat betonoituneet julkiseen sektoriin, kolmannelle sektorille ja etujärjestöihin. Tämä mädännäinen höttö on rakennettu vuosikymmenten aikana, ja sen purkaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Perussuomalaisilla oli mahdollisuus olla erilainen, mutta nyt johto tuntuu juoksevan oma etu ja osaamattomuus edellä.

Miksi hallituksessa ei kannattaisi olla?

Perussuomalaiset eivät ole vielä uponneet samaan korruption suohon kuin Kokoomus, SDP, Keskusta tai RKP verkostoineen. Mutta riski on olemassa. Tavallinen peruspoliitikko on kansan kaltainen: usein persaukinen ja altis vallan houkutuksille. Kun pääsee parrasvaloihin, omatunto joustaa, ja oma etu ajaa kansalaisten edelle. Näin on ollut kaikissa hallituksissa, ja nykyinen ei ole poikkeus. Julkinen sektori on pullollaan osaamattomia poliitikkoja ja ”korruptoituneita” palkkajohtajia, jotka pitävät huolta vain omistaan. Hallitusohjelma on pehmeää lumisadetta, sillä ei muuteta Suomea senttiäkään oikeaan suuntaan.

Perussuomalaisten pitäisi keskittyä jäsenistönsä moraalikoulutukseen ja taloudellisten realiteettien opetteluun. Osaamista on kehitettävä, jotta erottaudumme valtapuolueiden lampaista. Emme saa vajota lauman keskelle silmälaput päässä ja aivot narikassa. Tekoäly muuttaa maailmaa nopeammin kuin suomalaisen poliitikon himo mammonaan ja kuviteltuun valtaan. Hyvä puoli tekoälyssä on, että se voi kitkeä laiskoja ja osaamattomia virkamiehiä. Mutta päästäänkö heistä oikeasti eroon, vai suojelevatko verkostot omiaan?

Perussuomalaisilla on vielä mahdollisuus. Mutta se vaatii rohkeutta, osaamista ja ennen kaikkea selkärankaa. Jäämme muuten menneisyyden vangeiksi ja silloin puolueen taru on nopeasti ohi.