Suomen koululaitos on ollut loistava. Tuloksia saatiin. Resurssipulaa oli välillä ennenkin, mutta niistä aina selvittiin. Tarpeen vaatiessa koulukirjoja kierrätettiin. Oppilaat joutuivat ostamaan omat kirjoitusvihkonsa. Opetus oli laadukasta ja oppilaat oppivat.

Mitä sitten tapahtui? Vihervasemmisto nousi esiin ja alkoi vaatia humppaa ja hömppää sekä positiivista diskriminaatiota. Opetus koulussa alkoi jäädä sivurooliin ja kaikki muu nousta esiin. Opettajat alkoivat valittaa hankehumpasta.

Opettajat kertovat, heillä on nykyään monenlaista erilaista hanketta ja projektia eikä aikaa jää opetukseen. Kaiken lisäksi liian erilaiset oppilaat on pantu samaan luokkaan. Alettiin puhua inkluusiosta, eli osallistavasta kasvatuksesta. Tai olihan inkluusiosta puhuttu jo 30 vuotta, mutta se nousi kouluopetukseen vähitellen 2010-luvun alussa. Viimeiset koulut ottivat sen täysin mukaan 2014 ja integraatio-sana poistettiin käytöstä.

Sen rinnalla erityisopetusta tarvitsevien määrä kasvoi. Luokanopettajaliitto esitti 2009, että erityisluokkien lopettaminen uhkaa romuttaa Suomen koululaitoksen.

Ideologiana inkluusio on kaunis ajatus: Osallistava kasvatus. Unesco nosti sen julistuksessaan esiin 1994. Tuolloin sana integraatio vaihdettiin sanaksi inkluusio. Tuon ideologian mukaan opetuksessa ei tarvita rajoituksia lainkaan, kunhan vain henkilön tarvitsema apu tuodaan sinne, missä hän haluaa olla.

Lopputulos on kuitenkin tämä: ”Pisa-menestyksen lasku muodostuu ennen kaikkea siitä, että oppilaiden osaamisen välinen hajonta on kasvanut ja heikosti osaavia on entistä enemmän.”, toteaa OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo.

Kun vihervasemmistolainen politiikka pääsi mukaan inkluusion tulkintaan, alkoi käsite muuttua tarkoittamaan Kaikki mukaan! Vasemmisto alkoi puhua siitä 2007 ja vihreät 2009. (Tutkija Timo Saloviita 2012)

Jo 2006 olivat perussuomalaiset sitä mieltä, että tämä homma ei toimi: ”Erityisoppilaita ei pidä väkisin yrittää integroida normaaleihin luokkiin”. Tämä lause on ollu siitä saakka mukana perussuomalaisten ohjelmassa. PS haluaa, että erityisluokat pidetään. Perusteluna on kaikkien yhteinen etu.

Opettaja-lehden mukaan opettajat ovat koko ajan vastustaneet inkluusiota. ”Pääongelmana on se, että tuen, jonka oppilas aiemmin pienryhmässä sai, piti tulla integroituun luokkaan oppilaan mukana. Tuki ei ole oppilasta seurannut, ja se turhauttaa”, kertoi eräs opettaja.

Erityisopetusta saavien määrä jatkaa kasvua. Tilastokeskuksen mukaan yhä useampi peruskoululainen saa tehostettua tai erityistä tukea. Mutta kokonaan erityisryhmissä on entistä harvempi. Määrä on laskenut puoleen. Eli yhä useampi kokonaan erillistä erityisryhmäopetusta kaipaava on nyt mukana tavallisessa koululuokassa.

Nyt monessa luokassa vallitsee kaaos, valittavat opettajat. Ja lääkkeeksi määrätään konsultteja, piirileikkiä, jne. Se on kaikki pois opetuksesta. ”Luokat ovat nyt sillisalaatteja, joissa kukaan ei opi kunnolla”, toteaa eräs opettaja. Lähes jokainen opettaja toteaa, etteivät opettajien resurssit riitä antamaan oppilaille sitä tukea, jota nämä tarvitsisivat..

Olisiko jo aika kuunnella perussuomalaisia? Olemme toistaneet tätä jo yli 15 vuotta: ”Erityisoppilaita ei pidä väkisin yrittää integroida normaaleihin luokkiin”.