Suomi on ollut yli 19 vuotta Euroopan unionin jäsen ja yli 12 vuotta euroalueessa (euron käyttäjänä).

Missä tahansa asiassa tuollaiset ajat ovat riittäviä osoittamaan, minkälaiset kokemukset ovat.

Sananlasku sanoo, että ”suomalainen ei usko ennenkuin näkee”.   EU ja euro on nähty.

Molemmat ovat olleet suuria pettymyksiä. Lupausten lista oli pitkä 1990-luvulla.  Täyttymättömien lupausten lista on nyt 2014 yhtä pitkä. Tai se on omalla tavallaan jopa pitempi.

Yli lupausten on mennyt eurokriisi. Sellaista ei kukaan osannut kuvitella.

Lankalauantain Helsingin Sanomissa on Kaarlo ja Klaus Tuorin uuden kirjan pitkä esittely. Se kertoo aika paljon.

EU ja euro ovat epäonnistuneita poliittisia hankkeita.

Euro on pelastettu ja pidetty pystyssä tosiasiassa laittomin menetelmin. Taloudellisia perusteita ei ole ollut. Ellei sellaisiksi katsota saksalaisten pankkien omistajien voittojen turvaamista.

Pystyssä pitämisen pääsyy on se, että kumman tahansa tai molempien kaatuminen olisi äärettömän suuri häpeä niiden luojille.

Suomessa häpeään joutuisivat pääministerit (7 naista ja miestä) 1990-luvun alusta tähän päivään asti.  Lisäksi tuomio olisi jo tullut kaikille seitsemälle eduskuntapuolueelle, jotka ovat eri vaiheissa antaneet tukensa epäonnistuneelle projektille.

Vain Perussuomalaiset on vastuusta vapaa eduskuntapuolue. Muut ovat epäonnistuneet ja pettäneet kansan.

EU-vaaleissa äänestäjät voivat antaa poliittisen tuomion. Juriidista tuomiota saamme odotella niin kauan, kunnes koko EU ja euro romahtaa. Sen jälkeen on aika tutkia lupaukset, tekemiset ja tekemättä jättämiset.

Viisasta olisi nyt tunnustaa epäonnistumiset ja purkaa hallitusti sekä EU että euroalue.

Koko Euroopan laajunen vapaakauppa-alue on järkevä vaihtoehto. Siihen lähtisivät kaikki mukaan. Yhteiset pelisäännöt ja niiden valvonta ilman EU:n kaltaista valtavaa byrokratiaa.  Kolme-neljä homogeenista valuutta-aluetta olisi sopiva määrä Eurooppaan. Siinä se!

Nyt on muutoksen aika. Tehdään se!