Suomesta valittavien EU-parlamenttiedustajien ryhmistä käytiin aiemmin keskustelua. Erityisesti puhutti se, mihin ryhmään perussuomalaiset mepit asettuvat.  Vastaus oli ja on yhä sama.  Ryhmän nimi ei ole avainasia, vaan sen tavoitteet.

Jos tulen valituksi EU-parlamenttiin, liityn ryhmään, joka selkeästi vastustaa liittovaltiokehitystä ja jossa saan oikeuden toimia Suomen kansan etujen mukaisesti sellaisena kuin nämä edut näen.  Olen johdonmukaisesti edelleen nyky-EU:ta ja -euroa vastaan.  Tällainen iso ryhmä varmasti muodostuu parlamenttiin.

Kun Ps:n edustajien ryhmäkysymys on loppuun kaluttu, on syytä pohtia, millaisiin ryhmiin eräät muut Suomesta mahdollisesti valittavat edustajat asettuvat.

Kokoomuksen edustajat jatkavat EPP-ryhmässä. Siinä enemmistön muodostavat liittovaltiokehityksen hyväksyvät ja sitä jopa ajavat edustajat eri maista. EPP:n ehdokas komission puheenjohtajaksi on Luxemburgin entinen pääministeri Jean-Claude Juncker.  Luxemburg edustaa EU:ssa eräänlaista veroparatiisimaata. Se vastustaa avoimuutta ja johtaa verokilpailua.  Junckerin meriitit eivät ole noissa asioissa mairittelevia.  Suomalaisedustajat EU-parlamentin EPP-ryhmässä kuitenkin tukevat häntä ja hänen liittovaltiolinjaansa.

Keskustan edustajat ovat valmiit jatkamaan liberaalidemokraattisessa Alde-ryhmässä. Sen ehdokas komission puheenjohtajaksi on Belgian entinen pääministeri Guy Verhofstadt. Hän on erittäin innokas federalisti ja haluaa siis vahvan EU-liittovaltion.  Keskustan edustajat tukevat tällaista linjausta ollessaan Alde-ryhmässä, vaikkakin pienenä vähemmistönä.

Jokaisessa ryhmässä enemmistö päättää, kuka on sen ehdokas komission puheenjohtajaksi. Junckerin ja Verhofstadtin valinta tuohon asemaan kertoo ryhmien enemmistöjen suhtautumisen EU:n kehitykseen. Liittovaltio on tavoitteena.  Vähemmistö, johon suomalaisedustajat noissa ryhmissä mahdollisesti kuuluvat, alistuu tukemaan ryhmiensä enemmistön linjaa.

Vihreillä ja jopa Sdp:llä federalismi on syvällä tavoitteena. Niissä ei edes keskustella muunlaisesta linjasta.

Pienpuolueet ovat putoamassa EU-parlamentista, joten heidän asemaansa ei tarvitse pohtia.

EU-vaalien ylivoimaisesti tärkein kysymys on se, haluaako Suomen kansa luovuttaa loputkin itsenäisestä päätösvallastaan EU:n byrokratialle ja ylikansalliselle parlamentille, jossa vain 13 suomalaista on 751 edustajan joukossa.

Haluatko Sinä, että Suomi on samassa tulonsiirto- ja velkaunionissa Välimeren maiden kanssa vieläpä todennäköisesti ainoana Pohjoismaana?  Minä en halua!

Nyt on mahdollista kääntää suunta. Suomen kansan etu ei ole olla mukana syvenevässä EU-liittovaltiossa. EU ja euro ahdistavat jo nyt kansaamme kohtuuttomasti.  Suomen ja koko Euroopan etu on muuttaa EU vapaakauppa-alueeksi ilman Brysselin massiivista ja kallista byrokratiaa.  Laaja vapaakauppa-alue, johon saadaan Venäjäkin mukaan, on Suomen etu ja se on myös paras tae rauhalle koko mantereellamme.  EU on linnoitus, joka aiheuttaa ongelmia sekä sisäpuolellaan että ulkopuolella.  Tarvitsemme avaraa kansainvälisyyttä itsenäisenä valtiona!

Tärkeät ratkaisut Euroopan tulevasta kehityksestä ja Suomen osuudesta siinä tehdään EU-parlamentissa alkavan viisivuotiskauden aikana lähes täysin muiden kuin suomalaisten päätöksillä.  Osa päätöksistä tehdään kotimaassa omassa eduskunnassa, jossa päätökset tekee 200 Suomen kansan valitsemaa edustajaa.

EU-parlamenttivaalit ovat tärkeä tapahtuma. Jokaisen on syytä pohtia edellä esittämiäni ajatuksia ja tehdä vakaa päätös oman harkintansa mukaan!