Viime vuosina Raahella on ollut kova vimma kaavoittaa ja rakentaa uutta asuntokantaa. Ymmärtäisin vimman, jos Raahe olisi muuttovoittoinen kunta ja kaupungissa kärsittäisiin asuntopulasta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan asukkaiden suunta käy enemmän pois Raahesta kuin Raaheen päin. 

Rakentamista on kerta toisensa jälkeen perusteltu sillä, että Raahe tarvitsee uusia veronmaksajia ja heitä saadaan monipuolisella ja vetovoimaisella asuntokannalla. Tuskin kukaan muuttaa Raaheen vain siksi, että täällä on asuntoja tarjolla. Muuttohalukkuuteen on monia syitä, joista valmis asunto on vain yksi. Tarvitaan esimerkiksi työ- ja koulutusmahdollisuuksia, hyviä kulkuyhteyksiä ja palveluita.

Rakentamisvimmaa perustellaan myös Pyhäjoen ydinvoimalalla. On tarpeen rakentaa asuntoja ensin ydinvoimalatyömaan työntekijöille ja tulevaisuudessa valmiin ydinvoimalan työntekijöille. Kilpailu työntekijöiden asuttamisesta käy kuumana, vaikka ydinvoimalan rakentamisaikataulu venyy ja paukkuu. Jos ydinvoimalan rakennustyöt viivästyvät lisää, rakennettava asuntokanta ehtii vanheta jo ennen kuin niihin saadaan ensimmäistäkään asukasta.

Miten kaavoittaminen on edennyt päätöksenteossa? Ensin valtuusto hyväksyi Pikkulahden kaavoitussuunnitelman. Alueen kaavoittaminen virkistysalueeksi oli mielestäni hyvä päätös, sillä luonto lähellä kaupunkia on osa Raahen vetovoimaa. Kaupunginlahdenrannan kaavoitussuunnitelman hyväksyminen johti kuitenkin siihen, että Pikkulahden virkistysalue saa seurakseen kerrostalojen jyhkeät julkisivut. Se on ilmeisesti sitä kehitystä, jota Raahessa kaivataan.

Kaupunginlahdenrannan kaavoitussuunnitelma herätti tunteita kuntalaisissa. Kun se oli lausuntokierroksella, kaavoitussuunnitelmaan tuli runsaasti muistutuksia. Suurin osa niistä liittyi joko luonnon säilyttämiseen alueella tai pysäköintipaikkojen vähyyteen. Esimerkiksi Raahen seudun luonnonystävät ry laati adressin, jossa yhdistys vetosi luonnonmetsien säilyttämisen puolesta kaava-alueella.

Kaupunginvaltuuston kokouksessa 25.1.2021 Sari Pekkala ja Keskustan valtuustoryhmä esitti toivomusaloitteena, että vetoomuksessa nostetut asiat huomioidaan alueen rakennuttamisvaiheessa. Toivomusaloitteessa ei ole muuta vikaa kuin se, että tällainen aloitetyyppi on vain toive nostaa asiat esille keskustelussa. Siihen ei siten sisälly todellista velvoitetta asian käsittelyyn ottamisesta.

Niinpä, kun kaupunginvaltuusto ei kannattanut toivomusaloitetta yksimielisesti, toivomusaloite raukesi. Vain vihreiden Seppo Sorvari ja vasemmiston Viljo Lehmusketo jättivät asiasta eriävän mielipiteen. Seppo Sorvari nosti eriävässä mielipiteessään esiin saman, mihin itse kiinnitin huomiota. Pelkkä toivomusaloite ei ole riittävä, koska se ei sido millään tavalla päätöksentekijöitä.

Kaupungin kaavoitussuunnitelmat eivät jää tähän, sillä tapetilla on ollut myös liikekeskustan kaavoitus. Kaavoituksella on tavoitteena luoda edustavaa kaupunkikuvaa ja nostaa kaupallisen keskustan elinvoimaisuutta. Tähän pyritään muun muassa suunnittelemalla katettua kävelykatua ja kulkusiltaa. Mutta tarvitsemmeko sellaisia ja ovatko ne tarpeellisia muutenkin kuin näyttävyytensä puolesta?

Kaikki suuret suunnitelmat ja rakennushankkeet edellyttävät myös pääomaa. Ilman rahaa ei voi rakentaa ja lisävelan ottamista jo valmiiksi ylivelkaiselle kaupungille kannattaa harkita kahteen kertaan. Raahen kaupungin talous ei ole sillä mallilla, että suunnitelmat voitaisiin toteuttaa myös käytännössä. Kuten Perussuomalaisten ehdokas Arvo Latomaa on todennut, kaupunki säästää kaikesta muusta, paitsi suurimmista kulueristä, ja osuu siinä naulan kantaan. Jos pitää säästää pienistäkin kulueristä, miten voi löytyä rahaa suuriin kulueriin?

Kaupungin vuoden 2020 positiivinen tilinpäätös oli vain valtiolta saadun koronatuen ansiota. Ilman sitä kaupungin tilinpäätös olisi ollut jälleen kerran negatiivinen. Koronatuki oli kertaluonteinen tuki, eikä se lämmitä jatkossa kovinkaan pitkälle. Vaikka yritykset osallistuisivat rakentamiskustannuksiin, ei se silti ole ilmaista kaupungillekaan.

Nyt joku voi sanoa, että vastustan kaupungin kehitystä. Näin ei asian laita kuitenkaan ole. Suunta on sama, mutta menetelmistä olen eri mieltä. Mielestäni kaupungin kehittäminen on elintärkeää, mutta se pitäisi toteuttaa palvelut edellä. Totuus on, että asunto ei juuri houkuttele potentiaalisia uusia asukkaita, jos elinympäristöllä ei ole tarjota mitään lisäarvoa asumiselle.