Viime aikoina on ollut paljon puhetta Suomalaisten rikostuomioiden lepsuudesta. Annetaan liian usein vain ehdollista vankeutta, kun kansan oikeustaju sanoo toisin. Lisäksi tänä päivänä näitä ehdollisia vankeusrangaistuksia jopa ketjutetaan ilman että niitä muutettaisiin ehdottomiksi.

Minulla on ehdotus: Jos rikoksentekijä tuomitaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen tulee tämän suorittaa jokaista ehdollista vankeuskuukautta kohden yksi päivä ehdotonta vankeutta. Eli siis jos rikollinen tuomitaan vaikka puoleksitoista vuodeksi ehdolliseen vankeuteen, alkaa tämän tuomion täytäntöönpano 18 päivällä ehdotonta vankeutta.

Joku tietenkin tämänkin torppaa sanomalla, että valtiolla ei ole varaa. Tällaiset ehdollisen vankeuden aloitusjaksot voisi aivan hyvin suorittaa ilman Nintendoja ja taulutelevisioita ja ilman kuntosalia ja kirjastoa. Tärkeintä olisi konkreettisesti näyttää rikoksentekijälle, mikä häntä odottaa, mikäli hän jatkaa rikoksen poluilla. Nykyäänhän ehdollinen vankeus on vain merkintä paperissa.

Tätä on pohtinut jopa sixpack-hallituksen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson. Mutta jostain syystä tämä ei ole ottanut tulta. Lapin Yliopiston rikosoikeuden professori Terttu Utriainen on myös murehtinut ehdollisten rangaistusten symbolisuutta. Hän pitää ehdollista rangaistusta käytännössä vapautuksena. Tämä jos mikä käy kansan oikeustajun ja moraalin päälle.

Yksinkertainen sääntö: Yksi kuukausi ehdollista tekee aina rangaistuksen alkuun yhden päivän ehdotonta vankeutta. Tällainen aloite syntyy, jos pääsen eduskuntaan. Jos en pääse, niin laitan kansalaisaloitteen.