Tämä avoin kysymys perustuu tämän aamuiseen haastattelutilanteeseen YLE Areena lähetyksessä, jossa kansanedustaja, ex-sisäministeri, Petteri Orpo Te sanoitte tai annoitte ainakin ymmärtää, ettei ole mahdollista nykyisen lainsäädännön puitteissa jättää vastaanottamatta sisäraja Ruotsista tulevia turvapaikanhakijoita ja hakemuksia missään tilanteessa.

Koska olen eri mieltä asiasta, niin kysyn tästä lähemmin ja perustelen omaa kantaani voimassa olevalla lainsäädännöllä. Ymmärrykseni ei riitä käsittämään sitä, miksi emme voi noudattaa lainsäädäntöämme oman maamme eduksi. Uskon, että kanssani samaa mieltä on moni kansalainen.

EU:ssa näytetään sovellettavan todellakin Geneven 1951 pakolaissopimusta EU:n turvapaikkakäsittelyyn, vaikka ko. sopimus ei sopimuksen mukaan ole sovellettavissa kuin ”ennen 1 päivää tammikuuta 1951 sattuneisiin tapauksiin”. EU:n jäsenmaat ovatkin näköjään laajentaneet turvapaikkapolitiikassa otettavaksi huomioon myös ns. New Yorkin pöytäkirjan, joka on laadittu YK:ssa 31 päivänä tammikuuta 1967. EU:n sivulla kerrotaankin näiden kyseisten sopimusten käyttöönotosta seuraavasti ”täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen, varmistaen, ettei ketään palauteta vainottavaksi, ja näin ollen noudattaen palauttamiskiellon periaatetta.”

Kysymys kuuluukin, milloin on eduskunnassamme ratifioitu New Yorkin pöytäkirja ja sen jälkeen saavutettu YK:n GCM sopimuksen sisältämät asiakokonaisuudet, joita ei vielä ole hyväksytty EU-maiden eri mielisyydestä johtuen.Noihin perustuen näyttää kuitenkin hyväksytyn niin pakolaisuutta kuin myös turvapaikanhakemista koskevat asiakokonaisuudet, jotka on viety ja hyväksytty Eurooppa-neuvostossa vuosien saatossa YK:ssa olevien suunnitelmien pohjalta EU:n direktiiveihin ja asetuksiin?

Onko tarkoituksena ollut päättäjiemme taholta ohittaa kansalaisten eli aiheutuvien kustannuksien rahoittajien mielipiteet kertomatta näiden eduskunnassa hyväksymättömien ”sopimusten” ottaminen ns. kyökin kautta eli EU:n kautta käytäntöön?

Ei näistä kuitenkaan ole informoitu kansalaisia siten kuin demokraattisessa maassa olettaisi tehtävän vaan on toitotettu ko. sopimusten olevan asiakirja, joka ei ole oikeudellisesti sitova sopimus eikä edellytä muutoksia Suomen lainsäädäntöön. Piilossa tehdyt päätökset rapauttavat koko politiikan uskottavuuden entisestään. On sanottava mielipiteenäni, että tätä toimintaa on käsitykseni mukaan harjoitettu hyvinkin laajasti EU ympäristön päätöksen teossa ja se näyttää todellakin jatkuvan. Asioista ei saa eikä puhuta monista tärkeistä yhteiskuntaa koskettavista asioista ennen kuin on päätökset tehty EU:ssa. Jos silloinkaan. Esimerkkinä eduskunnan suuren valiokunnan lausumien salaisuus EU asioissa on korvia huumaavaa.

Dublin-asetuksen uudistuksessa; asetuksessa vahvistetaan kriteerit, joiden perusteella määritellään kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastaava jäsenvaltio (periaatteessa ensimmäinen tulomaa, joka on yhtä kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanta). Ehdotuksessa säilytetään nykyisen Dublin-järjestelmän perusteet, mutta niitä täydennetään korjaavalla jakomekanismilla kohtuuttoman paineen alaisten jäsenvaltioiden tilanteen helpottamiseksi. Kuten on saatu kokea, ei taakanjakomekanismi ole toiminut, eikä se tule toimimaan. Se onkin vain houkutusmekanismi Eurooppaan tulemiselle. On vain oltu sinisilmäisen hölmöjä tuollaiseen menettelyyn uskoen.

Nimittäin tuo hölmöys voidaan todeta EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEN (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013 ja siinä 17 artiklan Harkintavaltalausekkeet perusteella. ”Edellä olevasta 3 artiklan 1 kohdasta poiketen kukin jäsenvaltio voi päättää käsitellä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön siellä jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen siinäkin tapauksessa, ettei se tässä asetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä.”

Siispä Suomi on etenkin puhuttaessa vuosien 2015 – 2016 turvapaikkaa hakevien joukosta ottanut vapaaehtoisuuden pohjalta käyttöön huomattavan määrän hakemuksia, jotka on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimenkin mukaan tullut käsitellä siinä jäsenmaassa johon ensiksi saapui. Näin Sipilän hallitus ja Te Petteri Orpo sisäministerinä olitte hyväksymässä vapaaehtoisen käytännön ja aiheuttamassa siten valtavan suuret ylimääräiset turvapaikkakustannukset sekä lisääntyvää turvattomuutta maahamme. Maassamme on vieläkin ilmeisesti useita tuhansia laittomasti maassa olevia joille ei ole myönnetty turvapaikkaa, eikä siten oleskelulupaa. Perustuslain 9 §:n mukaan heille ei kuulu vapaa liikkuminen maassa, joten miten onkaan se paljon parjaamaanne säilöönottamisen laillisuuden kanssa?

Kun Dublin sopimusta noudatetaan sen tahtotilan mukaan, joka on jäsenmaiden edun mukaista (Dublin III sopimus), niin Suomen ei tule ottaa vastaan turvapaikkahakemuksia kuin ulkorajaltamme ja sieltäkin vain tarkalla seulalla, sillä esim. pikakäännytykset (esim. rajavalvontalaki/ulkomaalaislaki) ovat jo nyt lain mukaan mahdollisia.

On myös huomioitava, ettei schengen säännösten mukaan ulkorajojen kautta tulleet voi vapaasti kulkea eri maiden läpi ilman, että on myönnetty oleskelulupaa. Siis turvapaikkahakemus hyväksytty. Tästä Schengen sopimuksesta seuraa se, että vain ulkorajoilta sekä lentäen kolmansista maista saapuneet voivat jättää käsittelyyn turvapaikkahakemuksen heti maahan saavuttua. Käsittely voi tapahtua myös heti maahan saavuttua tai se voidaan siirtää ajallista vaativampaan selvittelyyn.

Kysynkin edellä olevien perustelujen saattelemana, oletteko Petteri Orpo ja Kokoomus edelleenkin sitä mieltä,

1. että sisärajalta pitää ottaa turvapaikkahakemus varsinkin siis pidempiaikaista käsittelyä vaativaan käsittelyyn

2. vai eikö ole oikein ja kohtuullista maan edun kannalta, että tehdään pikapäätös, joka käytännössä voisi tarkoittaa joissakin olosuhteissa sisärajavalvonnan käyttöön ottamista.

3. Joka tapauksessa sisärajojen kautta, schengen alue, tulleiden hakemuksia ei pidä ottaa pidempi aikaiseen käsittelyyn, jos laisinkaan vai mikä on poliittinen kantanne asiaan?

4. Perustuslain 9 §:n mukaan heille ei kuulu vapaa liikkuminen maassa, joten miten onkaan se paljon parjaamaanne säilöönottamisen laillisuuden kanssa? Eikö perstuslakimme ole kaikkien lakiemme yläpuolella noudatettavaa lainsäädäntöä?