Suomessa on käyty pitkään keskustelua suhtautumisesta kannabiksen laillistamiseen. Osa näkee laillistamisessa tärkeitä elementtejä kohti vapaampaa maailmaa, osa näkee lisääntyvät ongelmat. On mahdollista, että todellisuudessa mahdollinen laillistaminen asettuisi jonnekin noiden kahden ääripään väliin.

Saksassa säädettiin uusi laki, joka vapauttaa huomattavasti kannabiksen tuottamista ja käyttöä. Kotioloissa saa kasvattaa kolme kasvia kerrallaan ja käyttää sitä lääkkeenä esimerkiksi merkittäviin kipuihin. Myös ravintoloiden on mahdollista myydä kannabista jossain määrin viihdekäyttöön edellyttäen, että asiakas rekisteröityy ja asiaa jollain tavalla kontrolloidaan. Tämän toteutumiseen ymmärrettävästi liittyy paljon epävarmuustekijöitä ja mahdollisuuksia ylilyönneille. Kaikessa on toki aina puolensa suuntaan ja toiseen.

Saksan laki tekee joka tapauksessa näkyväksi itse asian eikä yritä piilottaa sitä pois silmistä. Suomessa tilanne on varsin samankaltainen kannabiksen käytön suhteen: sitä on, se on lisääntynyt merkittävästi ja erityisesti kiellettynä siihen liittyy rikollisuutta. Tämä viimeksi mainittu ulottuvuus on kaikessa päihteisiin liittyvässä aina se pahin elementti: rikollisuus lieveilmiöineen. Siitä tulee olla huomattavasti paljon enemmän huolissaan kuin itse päihteestä. Rikolliseen kaupankäyntiin liittyy laatu-ongelmia, turvallisuusongelmia, velka-ongelmia, terveydenhuoltoon liittyviä ongelmia, vaikeuksia saada tarvittaessa apua, sosiaalisia ongelmia jne. Mikäli asia olisi laillinen edes osittain tai tarkoin kontrolloituna, häviäisi iso osa näistä lieve-ilmiöistä.

Suomessa on pitkä perinne päihdeasioista vaikenemiseen. Tämä perinne meidän olisi hyvä pystyä romuttamaan myös alkoholismiin liittyvien asioiden osalta että määrittelyyn siitä, mikä voi olla laillista. Aika näyttää Saksan kohdalla myöhemmin, millaisia vaikutuksia lakimuutos on saanut aikaan yhteiskunnassa. Olen kuitenkin varovaisen toiveikas siitä, että avoimuus yhdistettynä huolelliseen harkintaan ja viranomaiskontrolliin saattaisivat tuoda paremman lopputuloksen kuin nykymalli, jossa kannabis on kielletty. Suomessa tulisi pystyä käymään avointa keskustelua tästä asiasta ja pohtia kansallisia erityispiirteitä mahdollista sääntelyä harkittaessa. Kriminalisointi ja kieltäminen eivät tässä oikein palvele tarkoitustaan.

Poliittisesti kannabis on ollut herkkä aihe jo jonkun aikaa. Olipa aihe otettu myös taannoin vaalikoneen yhdeksi kysymykseksi. Näin ollen voisi ajatella, että myös moni poliitikko yrittää tätä vaikeaa ja mielipiteet jakavaa aihetta hieman vältellä. Välttely ei ole kuitenkaan viisas tie asiassa, joka kaipaisi yhteistä toimeen tarttumista ja jatkon määrittelyä. Jollain aikavälillä mitä luultavimmin kannabista viedään Suomessakin avoimempaan suuntaan. Se on ollut kehitys monessa muussa maassa ja oletettavasti niin käy myös Suomessa. Näin ollen tilanteesta kannattaa ottaa kaikki se päihdepoliittinen hyöty, joka on otettavissa. Myös lääkenäkökulma on tärkeää huomioida ja kuulla herkällä korvalla sekä lääkäreitä että potilaita. On kiistaton fakta, että kannabiksella on terveydellisiä vaikutuksia ja olisi tärkeää mahdollistaa monelle sitä tarvitsevalle tuo apu. Kenenkään etu ei ole se, että esimerkiksi kotona kasvatettavista yksittäisistä kasveista määrättäisi sakkorangaistuksia. Ei sellainen poista ongelmaa ja voidaan myös kysyä, onko se ongelma jos joku itselleen kasvattaa kannabista maltillisesti. Tätä kaikkea meidän Suomessa tulee pohtia ja sitten tehdä asiassa päätöksiä.