Iltalehden uutiskirjoituksen mukaan valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk) on jälleen toistannut samaa mantraa ”.. jokainen jäsenmaa on vastuussa omasta talouspolitiikastaan.” Tuon Kulmuni on toistamiseen sanonut sen jälkeen, kun euroryhmä oli päässyt yhteiseen sopuun noin 500 miljardin euron kriisipaketista, johon kuuluu Euroopan kriisirahaston EVM:n käyttö, Euroopan investointipankin takausvaltuuksien nosto sekä EU-komission viime viikolla ehdottama 100 miljardin euron kaubaohjelma työpaikkojen turvaamiseksi.

Totta kai jokaisen jäsenmaan tulee vastata omasta talouspolitiikastaan. Seuraavaksi onkin sitten kysyttävä myös ministeri Kulmunilta vastuiden lisääntymisestä. Eikö tuolla seikalla olekaan mitään merkitystä maan talouspolitiikkaan? Käsittääkseni tästä mainitusta paketista perustuslakivaliokunnassa ja talousvaliokunnassa keskusteltaessa ja välimuistioissa suurelle valiokunnalle annetuissa lausunnoissa on otettu hyvinkin tiukkasävyinen vastustava kanta vastuiden kasvattamiseen (linkissä vastuiden määrä 31.12.2019). Nythän ainakin EIP:n takausvastuut tulevat kasvattamaan maamme ennestään suurta takausvastuiden määrää. Mikä lienee EVM:n kohdalla maiden ottamien lainojen vakuudet ja vastuut eli kasvaako tuota kautta myös Suomen vastuiden määrä esimerkiksi maksamattomien lainakorkojen osalta? 

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin huomata se, että Suomikin on jokseenkin aina ollut hyväksymässä Unionissa sellaisia taloudellisia päätöksiä, jotka eivät olisi olleet välttämättömiä maallemme, eikä aina edes maamme edunmukaisia päätöksiä ja kuitenkin ovat ratkaisevasti nostaneet maamme velkaisuutta (rahoitettu muita jäsenmaita, esim. EVM pääomarahoitus lainarahalla). Päätöksiä on hyvin pitkälti tehty velkarahapainotteisesti. Kysymys kuuluukin, onko otettu huomioon EU:ssa päätöksiä tehtäessä oman talouspolitiikan vastuullisuus/edun mukaisuus? Käsittääkseni kaukana siitä ovat toimineet hallituksemme koko jäsenyyden ajan. On hiihdelty Saksan, unionia johtavan maan perässä käsikynkässä. Maan, joka on ajanut ja ajaa todellakin vain omia etujaan, kuten EVM rahaston perustamisvaiheessa omien pankkiensa pääomittamisesta luistamista, saaden muut euromaat mukaan rahoittamaan puuttuvan pääomittamistarpeen tuossa vaiheessa eli Kreikan velkaisuuden saksalaisille pankeille. Vähät välittävät muutkaan jäsenmaat Suomen eduista. Meidän omien päättäjiemme eu-pöydissä on pidettävä oman maamme puolta. Ei pidä hyväksyä ja tehdä sellaisia päätöksiä joita oma perustuslakimme ei salli, kuten ei osallistumista toisten maiden velkoihin. 

Päättäjät voivat menettää kansalaisten luottamuksen täydellisesti vain kerran. Koskee luonnollisesti vain kansalaisia, joille lain pitää olla kaikille sama. Myös perustuslain.