Varsinkin yksityisten palveluntuottajien ”leirissä” kuohuu ja lainehtii monisävyinen rahastus huonon hoidon varjolla. Moni saattaa kutsua esille nousseita tapauksia rikollisuudeksi. Toki on samaan syssyyn sanottava, että nämä tapaukset eivät tokikaan edusta onneksi koko palveluntuottajien kenttää. On hyvääkin palvelua tuottavia yksiköitä.

Tuon yllä olevan sanottuani on syytä tuoda esille se paljon puhuttu hoitajamitoitus ja siinä se, onko mitoituksella väliä. Totta kai sillä on väliä. Nykyisin laissa on vain suositus, mutta jos lakiin saadaan kirjatuksi minimi, niin tuon alle ei voi sitten mennä ilman että syyllistyy selvääkin selvemmin rikolliseen toimintaan. No, nyt joku sanoo, että onhan palvelusopimukseen kirjattu hoitajamitoitus yksiköittäin ja sen rikkominen rikos. Näin varmaan lienee. Toivottavasti valvonta ottaa riuskan otteen tuohon. Sitten onkin kysyttävä, miksipä on valvonnoissa todettu alimitoituksen käyttöä ja muitakin sopimuksen vastaisia menettelyjä. Ilmeisesti valvonta ei ole tarpeeksi tiukkaa, joten ”rahantekokoneet” ovat havainneet oivan raon tehdä suurta rahaa vähintäänkin kyseenalaisella tavalla eli heikompi osaisten hoidosta tinkimällä.

Valvonnan tulisi suhtautua nyt tiukemmalla otteella räikeitä laiminlyöntejä ja mahdollisesti rikoksella hyötyjä saaneita tahoja kohtaan. Mitä nämä toimet voisivat olla? Kaikkein järein keino on poistaa yhtiöiltä ja yrityksiltä lupa harjoittaa alalla toimintaa. Näin ainakin määräajaksi, jona tulee olla muutama vuosi, jotta se tuntuu jossain. Ehkäpä olisi syytä kirjata myös lakiin saktiona. Myös palvelumaksujen palautus on tultava kyseeseen sopimussakkona ja sen tulee olla määrältään merkittävä.

Seurauksena tulee kysymyksenä eteen. Entäs sitten, miten palvelu tuotetaan? Kuntien ja kaupunkien on järjestettävä julkinen palveluntuottaminen mainituksi ajaksi, jollei aiemmin voida palveluntuottamiseen saada uutta yrittäjää.

Vielä hoitajamitoitukseen liittyen nostan esille ”Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain 20 §:n muuttamisesta” lakialoitteen (LAKIALOITE 44/2014 vp), jonka on tehnyt kansanedustaja Arja Juvonen (ps) jo vuonna 2014 ensimmäisen kerran. Juvonen uudisti saman lakialoitteen (Lakialoite LA 72/2017 vp) uudelleen 2017.

Em. lakialoitteen perusteluina todetaan; ”Hoitajamitoituksessa havaitut epäkohdat, hoitajamitoituksen ailahtelevaisuus ja hoitajamitoituksen epätasapuolinen jakautuminen ovat syitä siihen, että vanhuspalvelulakia on ryhdyttävä täsmentämään hoitajamitoituksen osalta välittömästi. Hoitajamitoituksen osalta tehostetun asumispalveluyksikön, vanhainkodin ja pitkäaikaishoivaa tarjoavan hoivayksikön hoitajamitoitusta on jokaista tarkasteltava myös erikseen, sillä hoivayksiköissä on suuriakin eroja asiakkaiden hoidon vaativuudessa. Hoitajamitoituksen täsmentäminen lailla turvaa muuttumattoman ja yhdenvertaisen hoitajamitoituksen suomalaisessa vanhustenhoidossa ja vahvistaa hoitoisuudeltaan raskaiden ja vaativien hoivayksiköiden resursseja. ”

On huomattavaa se, että monet laiminlyönnit ovat olleet jatkuneet jo vuosikausia kuten Juvosen lakialoitteesta 2014 käy ilmi, joten valvonnan puutteellisuudellakin on ollut suuri merkitys aina tähän päivään mennessä. Suuren rahan puolta pitävä puolue kokoomus ei ole kiinnostunut minimihoitajamitoituksen määrittelemisestä. Onkohan syynä edelleenkin se, että näin voidaan edelleenkin asettaa valvonnalle yhtä suuremmat paineet? Viimeisin esiin noussut Esperi-tapaus vammaisten palveluntuottajana on tältä aamulta. Tuskinpa on edes viimeisin.