Selatessani päivän uutisantia iltapäivälehtien palstakirjoituksia, niin mm. kahden presidenttivaaliehdokkan taustoista on kirjoitettu. Mika Aaltolan ”paljastus” kirjassaan on näköjään saanut medioiden toimittajakunnassa vipinää aikaan. Aaltola kun näytti sanovan häneen otetun eräästä mediasta yhteyttä ja annettu ikään kuin ymmärtää mainosrahoituksen auttavan kiinnostuksen lisääntymiseen vaaleissa. Noin olin uutiskirjoituksesta ymmärtäväni.

Heh, toimittajakuntahan ei milloinkaan ole tarkoituksellisesti vaikuttanut vaalien kulkuun omilla kirjoituksillaan. Ei tokikaan? Joo, tuon laitan kysymysmerkillä varustettuna, sillä olen medioiden toimittajakunnn tarkoitusperistä juuri sitä mieltä, että he juuri omilla hengentuotteillaan pyrkivät vaikuttamaan negatiivisesti joko puolueen tahi yhden yksittäisen ehdokkaan vaalitulokseen. Neutraalisuus on kirjoittelusta hyvin kaukana. Tämä oli havaittavissa Orpon hallituksen muodostamisen yhteydessä heti vaalien jälkeen kirjoittelun kohdistuneen etupäässä PS edustajiin.

Toisesta ehdokkaasta tammikuun vaalissa on HS ottanut kohteeksi kuinkas muuten kuin median ”inhokiksi”, jota kirjoitusta näyttää referoineen ainakin Iltalehti ja Iltasanomat, luokittelevan eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon. On nimittäin eräs hänen ja vaimonsa Hillan vanha ystävä (ainakin sellaisena ilmoittautunut) Energiateollisuuden viestintäpäällikkönä toimiva Jukka Relander ryhtynyt muistelemaan oikein lehden palstoilla kuinka Halla-aho ei ollutkaan punavihreä poliittisilta näkemyksiltään kuten Relander oli olettanut. Mitäpä tuohon muuta sanoo näin ulkopuolelta kuin että onneksi ei ole punavihreitä poliittisia arvoja edustava.  

Miksi sanon onneksi ei Halla-aho edusta punavihreitä arvoja? Ihan siitä syystä, että hänen ei ole todettu rikkoneen voimassa olevaa lainsäädäntöä ilman seuraamuksia kuten ex-ulkoministeri ja nykyinen presidenttiehdokas Pekka Haavisto (vihr). Haavistolla on omasta mielestäni monia sellaisia moraalittomia tekoja hartioilla joita en missään tapauksessa hyväksyisi presidentiksi valitulla olevan. Pekka Haavisto on ollut vaikuttamassa vahvasti kun Fortumin sähkönsiirtoliiketoiminta myytiin Carunalle keväällä 2014, jolloin hän oli kehitysministerinä Kataisen/Stubbin hallituksessa. Miten kävi siirtohinnoittelun? Siirtomaksu nousi Fortumin toimialueilla kalliimmaksi lupauksista huolimatta kuin käyttösähkömaksu. Olihan tuo jo valveutuneille kansalaisille selvää, kun kyseessä ostajatahona oli pääomasijoittajat.

Pekka Haavisto on toiminut vastoin EU:n asettamia ohjeistuksia ja vaatimuksia mm. Venäjän viisumiasiassa ollen ulkoasiainministeriön johdossa Marinin hallituksessa. Tästä on kirjoittanut mm. IS ”ulkoministeri Haavisto halusi höllennyksiä venäläisiä koskeviin viisumi­käytäntöihin, käy ilmi sähköposteista, jotka IS sai ulkoministeriöstä tietopyynnöllä.” Ei ministerin muisti voi olla noin lyhytaikaista kuin Haavisto on ensi alkuun sanonut, ettei muista asiaa. 

Kaiken huippuna on Haaviston toiminta al Holin leiriltä tänne tuotujen äitien ja lasten kohdalla. Yhdenkään äidin ei ole uutisoitu olevan tutkinnan kohteena, vaikka useissa muissa jäsenmaissa on nostettu syytteitä isis toimintaan osallistumisesta. Tähän toimintaan liittyen on Pekka Haaviston todettu perustuslakivaliokunnan antamassa lausunnossa rikkoneen ainakin kahta voimassa olevaa lakia. Kuitenkin Marinin hallituksessa olevat puolueet (sdp, kesk, vihr, vas ja rkp) antoivat Haavistolle ministerinä toimineena täyden luottamuksen. Voiko presidenttinä toimia luottamukseen nojaten sellainen henkilö jonka on todettu rikkoneen voimassa olevaa lakia jopa tuvallisuuspoliittiset näkökohdat huomoiden ja on kaikesta huolimatta ilman seuraamuksia voinut jatkaa ministerinä? 

Monissa demokraattisissa maissa olisi vastaavanlaisia tekoja tehnyt joutunut lähtemään hallituksesta. Miksi ei meillä punaviher-hallituksesta? Moni toisenlaisia arvoja edustanut ministeri olisi jo tuossa tilanteessa poistunut vapaaehtoisesti. Onko Haavisto niin kova pyrkyri ettei ollut mahdollista?

Moni on medioiden keskustelupalstoilla myös näyttänyt moittivan Haaviston alhaista koulutustasoa. Hän on kolutukseltaan ylioppilas eduskunnan sivulla CV:n mukaan. Kun aiemmin mainitut Aaltola on politiikan tutkija,
dosentti, Ulkopoliittisen instituutin johtajana sekä Halla-aho koulutukseltaan filosofian maisteri ja filosofian tohtori.

Mediat näyttävät osallistuvan kiivaaseen kiihtyvään tahtiin omien suosikkiehdokkaiden äänitorvina. Tämän toivoisi kansalaisten ottavan huomioon, jos lukevat noita kirjoitteluja.