Menneinä viikkoina on mediakenttä ollut raivokkaan innostuksen vallassa, osin valheellisten uutisointien levittäjänä sekä osoittanut noiden uutisointien vastahaloisuutta oikaisuina kuten journalismin ohjeistus edellyttää. Etenkin, kun mediat lähtivät revittelemään vuosikymmen sitten kirjoitettujen twiittien levittäjinä ja niitäkin ainakin joiltakin osin täysin virheellisesti argumentoiden. Ei ole haluttu ottaa huomioon asiayhteyttä, johon ko. twiitit on kirjoitettu, eikä välttämättä edes uutisoitu sanatarkasti mitä twiitissä on kirjoitettu. Onko haluttu saada tietynlainen ”värikylläisyys” (arvo?) välitetyksi?

Ensinnäkin ohjeessa sanotaan yksi kansalaisten kannalta katsottuna tärkeä seikka ”Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin.”

Kukaan ei halua estää tai rajoittaa mediaa julkaisemasta tärkeää ja luotettavaa tietoa. Ei kuitenkaan väärää tietoa jalkamalla kuten viime aikoin on saatu valitettavasti huomata. 

Sitten toimittajan työhön liityen tärkeä seikka ohjeessa mainittuna ”Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.”

Onko viime aikojen uutisointien useat virheellisyydet huomioiden tarkistettu mahdollisimman hyvin, koska nehän ovat osittain yli 15 vuotta sitten julkaistuja. Ja mikä tässä on kaikkein suuri ihmetelyn aihe on se, kun Riikka Purra ei ollut tuolloin edes politiikassa mukana ja kuitenkin erittäin paljon on uutisoitu ja jopa virheellisin tiedoin hän twiittejään.

Mitä tästä kaikkinensa pitää tavallisen kansalaisen ajatella? Itselleni tällainen mediakonsernin ”hyökkäysuutisointi” ei voi olla luotettavan tiedon tarkoituksellista jakamista vaan melkeinpä väittäisin uutisoinnin olleen tarkoitushakuista. Ehkäpä perimmäisenä tarkoituksena kaataa vaaleilla valittu oikeisohallitus, jossa tosin RKP lienee ”ongelmalapsi” joka istuisi näköjään mieluummin vasemmistolaisessa hallituksessa. Näin vaikka ei tuota itse suoraan sanokaan, mutta yhteistyökyvykkyys osittaa vaikeuden merkkejä. Haetaan ikään kuin verukkeita arvoista lopettaa yhteistyö. Nuo samat arvot on luettavissa PS:n puolueohjelmissa. Ei ne ole sen huonommat kuin muillakaan eduskuntapuolueilla, vaikka muuta jotkut puolueet haluavat esittää.

Itse luin toimittaja Sanna Ukkolan analyysin mediakentän toiminnasta ja suotastaan hykertelin tyytyväisyyttä jo hänen kirjoitustaan alkusanoja lukiessani ”Suomalainen toimittaja osaa, jos ei muuta, niin ainakin nostaa omaa häntäänsä. Se lätkäisee juttunsa yhteyteen merkin, jossa lukee sopulinkokoisin kirjaimin, että vastuullista journalismia.” Voiko tuota enää selvemmin ilmaista uutisointien olleen osittain jotain muuta kuin vastuullista journalismia? Ei kaiketi voi, sillä ”kukapa se kissan hännän nostaa ellei kissa itse” sanotaan jo vanhassa sananlaskussa. Tottahan tuo näyttää olevan mediakentän kohdalla eli itse eivät siihen kykene millään vaikuttajavalvonnan osa-alueella.  

Mitäpä sitten itse journalisimin tuotoksia valvova kenttä on mieltä? HS:n kirjoituksessa mediavaikuttajat kirjoittavat ja toteavat huolissaan; ”Mediavaikuttajien mukaan mediaa saa arvostella, mutta väitteet pitäisi yksilöidä ja perustella. On riskialtista, jos kansalaisten luottamus mediaan heikkenee, sanoo Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen.”

Mediakenttää saisi kuulema arvostella, mutta väitteet pitää yksilöidä ja perustella. Entäpä sitten maalittamiskritisointi, kun sellaista on tullut esille juuri mediakentältä itseltään siitä syystä, vaikka mediakenttää on arvosteltu hyvien perustein. Tämä maalittamisyyttely on mediakentältä esitetty ainakin ministeri Rydmaniin kohdistuen. kun hän mainitsi kotimaisten medioista välitettävän ulkomaisille vastaaville tahoille omia tuotoksiaan noissa virheellisissäkin uutisoinneissa. Mediakentällä ei näytä tällä haavaa olevan omaehtoista vahvaa valvontaa vaan syitä etsitään muualta kuin itsestä.

Mitä mahtaa tapahtua kansalaisten medialuotettavuudelle, kun esimerkiksi näyttää siltä, että Sanoma Media Finland mediakonsernin (johon kuuluu Sanoma konserni) kattavuus näyttäisi olevan heidän omien nettisivujen mukaan ”Viikkotavoittavuus Suomessa” jopa 97 %?

Eipä ole ihme, että näin mediakenttä voi ”uskollisesti” kuvitella saavansa ”sinisilmäisille” kansalaisillemme jaettua sellaista tietoa kuin toimittajakenttä haluaa sekä usein omaan aatemaailmaan perustuen tuottaa. Väliä ei näytä oleva sillä onko välitetty tieto oikeaa vai väärää. Pääasia näyttää olevan saada kansalaiset uskomaan luotettava pidettyyn mediakenttään.

Toivottavasti tämä hektinen viime aikainen uutistuuttaus on saanut kansalaisten silmät avautumaan, eikä enää uskota kaikkea mitä tarjotaan. Medialukutaitoon tulee saada muutos kansalaisten keskuudessa sekä ennen kaikkea luotettavan tiedon jakamisen tärkeys asianmukaiseen kontrolliin itse mediavaikuttajakentälle.