Suomen kielen lautakunta on julkaissut eilen 26.10. huolestuneen kannanoton. Onko englannin kieli syrjäyttämässä suomen kielen?

Well, englanti on nykyään maailmankieli, mutta sitä ovat olleet aiemmin mm. kreikka, latina ja ranska. Vallalla oleva kommunikoinnin yleiskieli antaa yleensä muihin kieliin jonkin verran uutta sanastoa ja voi muokata hieman kielioppiakin. Puhuttuja kieliä toki häviää, mutta sinänsä kielet ovat sitkeitä eivätkä kuole helposti. Tästä ovat nykyään esimerkkinä vaikkapa vieläkin Brittein saarilla sinnittelevät kelttiläiskielet tai mihinkään tunnettuun kieliryhmään kuulumaton, Ranskan ja Espanjan rajalla puhuttava baskin kieli.

Myös suomen kieli on ollut ällistyttävän sisukas ja elinvoimainen. Se ei ole kuollut sen kummemmin ruotsinvallan kuin venäläistämispyrkimysten seurauksena vaan on raivannut tiensä rahvaan kyökki- ja katukielestä opetuksen, kirjallisuuden ja kaiken sivistyksemme kieleksi. On outoa, että maassamme on tahoja, jotka väittävät, ettei Suomessa enää tarvita suomenkielistä korkeakouluopetusta, vaikka vielä 1900-luvun alussa osa Helsingin yliopiston ruotsinkielisistä professoreista kieltäytyi luennoimasta suomeksi ja opiskelijat järjestivät tästä johtuen mielenosoituksia. Toki yliopistomaailma kuten myös maassamme toimivat monikansalliset yritykset ovat toimintaympäristöiltään osittain englanninkielisiä, mutta etenkin korkeakouluissa liiallinen nyrjähtäminen englannin kielen viljelyyn tuottaa kehnoa suomen kieltä käyttävää akateemista väkeä. Pöyristyttävintä on väittää, ettei palvelualoilla enää tarvitsisi palvella suomeksi.

Niinikään maahanmuuttajaväestön kotoutumisen ehdoton edellytys on suomen kielen taito. Kaikenlainen bad englishillä pelaaminen vaikkapa ulkomaalaistaustaisten henkilöiden lähihoitajakoulutuksessa on karhunpalvelus opiskelijoille ja turvallisuusriski potilaille. Muutenkin meidän ei tulisi olla niinkään huolissamme englannin kielestä vaan eri arabian kielen variaatioista, joiden puhujia maassamme on koko ajan enemmän. Perinteisesti siirtolaisten ja pakolaisten seuraavat sukupolvet ovat asteittain siirtyneet käyttämään uuden kotimaansa valtaväestön kieltä, mutta löytyykö maahanmuuttajiltamme tähän halua? Onko kielisegregaatio sittenkin helpompi vaihtoehto?

Suomen kielen lautakunta ei pelasta suomen kieltä. Sen teemme sinä ja minä. Ainutlaatuinen ei-indoeurooppalainen äidinkielemme on kulttuurimme kulmakivi. Se on identiteettimme ja itseilmaisumme perusta. Suomen kieltä tulee puolustaa ja suojella kaikkialla aina. Tänään, huomenna ja vielä satojen vuosien kuluttuakin.