Viime aikoina suomen kielen elinvoimaisuudesta ja sen asemasta yhteiskunnassamme on kannettu huolta. Moni kansalainen on ihmetellyt saaneensa palvelua esimerkiksi ravintoloissa ainoastaan englanniksi.

Huoli siitä, että suomen kieli jäisi vähitellen englannin kielen jalkoihin on täysin perusteltu. Yhteiskunnassamme käydään jo keskustelua siitä, pitäisikö englannista tulla yhteinen kieli Suomessa ja olisiko täällä tarpeellista rakentaa kattavat julkiset palvelut englanniksi. Tämä on ymmärrettävästi herättänyt huolta suomen kielen elinvoimaisuudesta ja asemasta yhteiskunnassamme. Englannin kieli tai mikään muukaan kieli ei itsessään ole uhka, vaan kyse on suomalaisten asenteista ja arvostuksesta omaa kieltä ja kulttuuria kohtaan.

Miksi olemme vapaaehtoisesti luopumassa kielestämme toisen kielen hyväksi? Tämä liittyy paljon laajempaan, vallalla olevaan aiheeseen – oma kulttuurin ja kielen vähättelyyn sekä ajatukseen ”maailmankansalaisuudesta”. Kuvittelemme kansainvälisyyden tarkoittavan omasta luopumista, vaikka se sisältää myös esimerkiksi kansojen puhumien kielten rinnakkaiselon. Samalla ajatuksella olemme häivyttämässä myös länsimaiseen kristillissosiaaliseen ja humanistiseen sivistysperinteeseen pohjautuvia kulttuuripiirteitämme ja sukupolvia yhdistäneitä perinteitämme. Tämä johtaa juurettomuuteen ja kansamme yhteenkuuluvuuden heikentymiseen, mistä taas seuraa näköalattomuus siitä mihin yhteiskuntamme yhteistä suuntaa tulisi kehittää.

Teemme suuren virheen, jos alamme luopua omastamme Suomeen muualta tulleiden ehdoilla – oli kyse sitten kielestä, perinteistä tai kulttuuristamme. On kaikkien Suomeen muuttaneiden etu, että heiltä vaaditaan suomen kielen osaamista osana kotouttamista. Suomi on maamme pääkieli ja toiminta ja osallistuminen suomalaisessa yhteiskunnassa edellyttää suomen osaamista. Kieli yhdistää ja siksi sen osaamattomuus aiheuttaa syrjäytymisen, joka tulee monin tavoin kalliiksi niin yksilölle itselleen kuin yhteiskunnalle.

Suomi on pieni ja harvinainen kieli ja siksi vaalimisen arvoinen. Se on kansakuntamme erityispiirre ja kansamme olemassaolon välttämätön ehto ja edellytys. Omaksumme kulttuurin oman kielemme kautta eikä meitä olisi ilman sitä. Suomen kieli kaikkia Suomessa asuvia yhdistävänä tekijänä täytyy nostaa arvoonsa ja ymmärtää, että kielemme elinvoimaisuus on meistä itsestämme kiinni. Meidän täytyy löytää katoamassa oleva yhteenkuuluvuutemme ja vahvistaa niin solidaarisuutta kuin suomen kielen arvostusta tässä upeassa Suomessamme.

Kirjoitus on julkaistu tämän päivän Kunnallislehdessä ja sai innostuksen Eliisa Gylénin kirjoittamasta kolumnista (KL 21.2.), jossa hän oli huolissaan suomen kielen tilanteesta ja englannin kielen käytöstä palvelukielenä.