”Vantaa koettaa poistaa viiden suuren, maahanmuuttajavaltaisen alueen ongelmia”

Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen ryhtyi tuumasta toimeen ja avasi Vantaan Sanomissa hokkus pokkus temppuja, kuinka alueiden väliseen eriytymiskehitykseen tultaisiin puuttumaan. Luettu jutussa on kyllä viihdyttävää, mutta Ruotsin kokemukset osoittavat ennemminkin kyseisten keinojen vain kiihdyttävän eriarvoistuvien alueiden vetovoimaa haittamaahanmuuton suhteen.

Erikoiseksi keinot tulevat, kun kielitaitovaatimuksia vähennetään, mutta samalla ”kotoutuspalveluja tehostetaan etenkin kielikoulutusta lisäämällä”. Vähentämällä vaatimustasoa parempaa kielitaitoa? Onko ikiliikkuja nyt keksitty? Viljanen myös myöntää, että työllistymisen ja kotoutumisen este on juuri huono kielitaito. Miten se kehittyy, jos vaatimustasoa lasketaan? Toinen mielenkiintoinen havainto on tämä mahdollisten katuklovnien ja monikulttuurillisten rumpuryhmien viihdyttävä katutaiteilu. Kyllähän se iloa tuo, mutta ei varmaan työllistä alueella. ”Osana tätä suunnitelmaa asuinalueille rekrytoidaan katutaiteilijat”.

Huh ei onneksi ei sentään katutaistelijoita, sillä heitähän voi ilmestyä ihan itsestään minne tahansa, kuten Turussa surullisesti kävi.

On perin kummallista, että Vantaalle on muodostunut viisi maahanmuuttajavaltaista aluetta, mutta kaupunginjohtaja ei voi niitä nimetä, ”koska se heikentää alueiden imagoa ja asukkaiden tilannetta”. Eikö tämä juuri lisää Viljasen mainitsemaa ”alikehityksen kierrettä”, kun ei kerrota itse asukkaille, että nyt rukkaset käteen ja kirjat esiin olisi työpäivä? Nyt suunnitellut toimet lähinnä lisäävät kotiutumista ei kotoutumista, jossa päätavoitteena tulisi olla työ. Mielestäni jutussa yritetään kustannusten maksajille (veronmaksajat) opettaa, että alueiden asukkaita tulee viihdyttää niin, ettei turvallisuus heikkene ja kaikki saavat harrastaa toisten kanssa. Missä on se työ- ja osaamispainotteisuus, jota yhteiskunnan rakentamiseen ja elämisen kustantamiseen tarvitaan?

On suorastaan surullista, että yhteiskunnan kasvavaan ongelmaa aletaan hoitamaan kulttuuritulkkeihin, erikielisiin leikittäjiin ja elämäntaiteilijoihin verrattavalla toiminnalla. Eikö millään juolahda mieleen, että rajotettaisiin heikostikoulutetun tai jopa kouluttamattoman työvoiman muuttamista jo valmiiksi alikehittyville alueille?

Esimerkki taas, kun poliittisesti vapaasta liikkuvuudesta siirrytään älyvapaaseen liikkuvuuteen ja ajattelun tilalle astuu absoluuttinen nollapiste.