Joka päivä Pirkanmaalla 5-10 sairaanhoitajaa, lääkäriä, lähihoitajaa, ensihoitajaa tai muuta potilastyötä tekevää henkilöä joutuu pahoinpitelyn tai sen yrityksen kohteeksi.

Pelkästään Pirkanmaan erikoissairaanhoidossa väkivalta- ja läheltä piti- tilanteita raportoitiin vuonna 2021 noin 1500. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä luvussa ei ole mukana perusterveydenhuolto, kotihoito tai erilaiset vanhain-ja palvelukodit. Lisäksi huomattava osa ilmoituksista jää tekemättä, koska raapiminen, lyöminen, töniminen ja potkiminen koetaan ”kuuluvan asiaan”. Väkivaltaisen tilanteen aiheuttaa sekakäyttäjien ja mielenterveysongelmaisten potilaiden lisäksi usein dementiasta kärsivä vanhus, joka ei ymmärrä mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Enemmistö väkivaltatilanteista olisi ehkäistävissä oikealla resursoinnilla. Hoitotyön liian pienistä henkilöstömitoituksista johtuva kiire aiheuttaa sen, että esimerkiksi dementoituneen vanhuksen kohtaamiseen ei riitä riittävästi aikaa. Hoitotilanteeseen joudutaan liian kiireellä, joka aiheuttaa dementiasta kärsivässä vanhuksessa hätää, ahdistusta ja tätä kautta valitettavan usein aggressiivista reagointia hänelle täysin vaarattomaan tilanteeseen. Jo valmiiksi kiireen ja työkuormansa alla kamppaileva hoitaja kokee entistä pahempaa turhautumista joutuessaan pelkäämään seuraavaa iskua tai potkua ihmiseltä, jota hän yrittää auttaa. Ei ihme, että hoitoalalla on jatkuva ja kasvava pula työntekijöistä.

Osaavien hoitajien poistuminen alalta vain pahentaa kiirettä ja lisää väkivaltatilanteiden todennäköisyyttä. Jatkuva vaihtuvuus itsessään aiheuttaa ongelmia potilaskohtaamisissa. Ihmisen hyvä kohtaaminen vaatii aina tutustumista ja toisen tapojen ja tottumusten oppimista. Tämän puuttuessa jatkuvasti sekä hoitotyö, että työnteon turvallisuus vaarantuvat entisestään ja kierre pahenee.

Työnantajien suhtautuminen asiaan on valitettavan usein vähättelevä. Tästä syystä rikosilmoituksia selkeistä pahoinpitelyistä jää tekemättä, eikä resursseja haluta antaa tilanteen parantamiseksi. Tuntuu että työnantajien ja joskus jopa työntekijöiden itsensäkin taholta on jotenkin hiljaisesti hyväksytty se, että eri syistä sekavia potilaita hoitavat henkilöt kohtaavat toistuvasti väkivaltaa tai sen uhkaa. Tekijän mahdollinen ymmärtämättömyys ei kuitenkaan millään muotoa oikeuta vähättelemään tai lakaisemaan maton alle näitä tilanteita. Hoitotyötä tekevillä on AINA oltava oikeus turvalliseen työntekoon.

Jos hoitotyötä tekeville ei varmisteta turvallista työympäristöä riittävällä resursoinnilla, hoitajapula tulee pahenemaan entisestään. Säästämällä tämä ongelma ei ratkea, vaan pahenee entisestään.